DDD- pedagoginen malli
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Määritelmä puuttuu. Artikkelissa lähdetään ensimmäisenä kertomaan syväoppimiseen suuntaamisesta, ja vasta toisessa tekstikappaleessa mainitaan itse DDD-malli. |
Syväoppiminen ja DDD pedagoginen malli (Dialogical, Digital and Deep Learning activity)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syväoppimiseen suuntaamisessa ovat keskiössä opetuksen suunnittelutaidot ja oppimisen tukirakenteiden muotoilu oppimisen syvenemisen tueksi sekä dialogiseen yhteisölliseen tiedonrakentamiseen valmentaminen. Ensinnäkin digitaalisen ajan tiedon saavutettavuuden osalta oppimista on suunniteltava niin, että siinä ei ole käyttöä suoraan kopioidulle ja siirretylle tiedolle. Oppimisen lähtökohtana tulee olla autenttisuus, niin yksilö- kuin ryhmäkohtaisesti huomioituna sekä tutkivan otteen tukeminen dialogisessa yhteisöllisessä tiedonrakentamisessa. Lisäksi tarvitaan itseopiskelua tukevia erilaisia oppimisen vaiheita kasvokkain tapahtuvien tilanteiden lisäksi, jotta dialoginen yhteisöllinen tiedonrakentaminen etenee syväsuuntauneemmin soveltavaan osaamiseen. Jotta syväoppimista syntyy, tarvitaan edelleen ohjausta, niin opettajajohtoista kuin vertaisoppijayhteisössä tapahtuvaa, jossa esimerkiksi kokeneempi ohjaa kokemattomampaa.(Ruhalahti, 2019.)
Väitöskirjatutkimuksen (Ruhalahti, 2019) keskeisenä tuloksena syntyi uudistettu DDD- pedagoginen malli (Dialogical, Digital and Deep learning). Malli perustuu oppimisen teorioihin, aiemmin kehitettyyn DIANA-malliin (Aarnio & Enqvist, 2002; 2016) sekä aiempiin tutkimuksiin autenttisesta ja dialogisesta yhteisöllisestä tiedonrakentamisesta.
Mallin mukainen monimuoto-opetuksen oppimisprosessi tukee opiskelijan työskentelyä lähikehityksen (ZPD) eri tasoilla (ADL= aktuaalinen, PDL= potentiaalinen) ja erityisesti siinä korostuvat itseopiskeluvaiheiden kohdat oppimiseen valmentaen ja toisaalta prosessin loppuvaiheessa osaamisen ja opitun tiedon sisäistämiseen. Näissä vaiheissa toimitaan digitaalisissa ympäristöissä. Tutkimuksien pohjalta nämä ovat niitä tärkeitä oppimisprosessin kohtia, joilla edetään kohti syväoppimista. Prosessin toisessa vaiheessa dialogiseen tiedonrakentamiseen valmennetaan tietoisemmin opiskelijoita dialogisin menetelmin (Aarnio 2012). Seuraavassa vaiheessa autenttisista lähtökohdista (yksilö/yhteisö) johdetaan oppijayhteisön yhteiset tavoitteet oppimiselle ja tässä tukena toimivat opintojakson osaamistavoitteista johdetut avoimet kysymykset. Tärkeänä perustana ovat kunkin opiskelijan aiempi osaaminen ja ymmärrys eli autenttisuus luo pohjaa osaamisperustaisuudelle niin yksilö kuin ryhmätasolla. Oppimisprosessin tukeminen ohjauksen keinoin (scaffolding) ovat edelleen keskeistä, sekä osaamisen kehittämisen kannalta ne ohjauksen kriittiset pisteet.
Prosessin aikana oppijayhteisö rakentaa dialogisesti työskennellen artefakteja sekä kehittää osaamista syväoppimisen suunnassa autenttisista lähtökohdista. Tämä vaihe on tärkeä oppimisen omistajuuden ja sitoutumisen kannalta. Näin oppimisesta tulee yhteistä ja jaettua. Työskentelyä tapahtuu siis yksin ja yhdessä, tietoisesti valituissa kohdissa ja opiskelijoille mieluisissa digitaalisissa ympäristöissä.
Mallin suunnitteluperiaatteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarkasti strukturoidun pedagogisen mallin rinnalle kehitettiin suunnitteluperiaatteet (Ruhalahti, 2019), jotka tukevat dialogista, digitaalista ja syväsuuntautunutta oppimista. Nämä kuusi pedagogista mallia tukevat suunnitteluperiaatteet ovat:
1. dialogiseen tiedonrakentamiseen valmentaminen dialogimenetelmin 2. autenttisten oppimisen lähtökohtien huomioiminen 3. itse- ja yksinopiskeluvaiheiden linkittäminen oppimisprosessin eri vaiheisiin 4. dialogisen yhteisöllisen tiedonrakentamisen ohjaaminen 5. digitaalisten ympäristöjen valinta tukemaan oppimistoimintaa 6. syväoppimisen arvioinnin viitekehyksen hyödyntäminen
Syväoppimisen arvioinnin viitekehys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mallin sekä suunnitteluperiaatteiden tueksi on edelleen kehitetty käytännönläheinen syväoppimisen arvioinnin viitekehys (Ruhalahti, Aarnio & Ruokamo, 2018), jossa oppimisen teot kuvataan syvenevää osaamista tukevin osaamisverbein ja oppiminen sekä osaamisen kehittämisen tapahtuu oppijayhteisöissä niin digisti kuin kasvokkain.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aarnio, H. (2012). Dialogimenetelmät. Luettavissa osoitteessa: http://www3.hamk.fi/dialogi/diale/menetelmat/main_d.htm
Aarnio, H., & Enqvist, J. (2002). DIANA-toimintamallin soveltaminen ja kehittäminen. Teoksessa H. Aarnio, J. Enqvist, & M. Helenius (toim.), Verkkopedagogiikan kehittäminen ammatillisessa koulutuksessa ja työssäoppimisessa: DIANA-toimintamalli, 5–272. Helsinki: Hakapaino.
Aarnio, H., & Enqvist, J. (2016). Diana-mallistako kehys digiajan oppimiselle. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 18(3), 39–48.
Ruhalahti, S. , Aarnio,H. & Ruokamo, H. (2018) Deep learning evaluation vocational in teacher education: Conducted on the principles of authentic and dialogical collaborative knowledge construction. Nordic Journal of Vocational Education and Training, 8(2), 22-47.
DOI: 10.3384/njvet.2242-458X.188222
Ruhalahti, S. (2019). Redesigning a Pedagogical Model for Scaffolding Dialogical, Digital and Deep Learning in Vocational Teacher Education. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 257. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-145-3