Lombokinkoirankuono

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Cynopterus nusatenggara)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lombokinkoirankuono
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Hedelmälepakot Pteropodidae
Suku: Cynopterus
Laji: nusatenggara
Kaksiosainen nimi

Cynopterus nusatenggara
Kitchener & Maharadatunkamsi, 1991

Alalajit[2]
  • Cynopterus nusatenggara nusatenggara
  • Cynopterus nusatenggara sinagai
  • Cynopterus nusatenggara wetarensis
Katso myös

  Lombokinkoirankuono Wikispeciesissä
  Lombokinkoirankuono Commonsissa

Lombokinkoirankuono[3] (Cynopterus nusatenggara) on Indonesiassa ja Itä-Timorissa elävä hedelmälepakkojen heimoon kuuluva lepakkolaji.[1] Se erotettiin omaksi lajikseen Cynopterus brachyotiksesta vuonna 1991.[2] Laji on yleinen ja laajalle levinnyt, mutta huonosti tunnettu.[1] Se elää sademetsissä sekä häirityillä alueilla, kuten puutarhoissa.[4] Ravinnokseen laji syö siitepölyä ja kasvien epidermiä.[4]

Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin suomenkieliseksi nimeksi on lombokinkoirankuono.[5]

  1. a b c Ruedas, L.; Maryanto, I. & Maharandatunkamsi, D.: Cynopterus nusatenggara IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.8.2020. (englanniksi)
  2. a b Wilson, Don E.; Reeder, DeeAnn M.: Cynopterus nusatenggara Mammal Species of the World. 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 17.8.2020. (englanniksi)
  3. Lombokinkoirankuono Encyclopedia of Life. Viitattu 23.4.2022.
  4. a b Mickleburgh, Simon P.; Hutson, Anthony M.; Racey, Paul A.: Old World Fruit Bats: An Action Plan for their Conservation, s. 210. IUCN, 1992. ISBN 2-8317-0055-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 17.8.2020). (englanniksi)
  5. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäät -ontologia - MAMO onki.fi. Semantic Computing Research Group. Viitattu 17.8.2020.