Curium(III)oksalaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Curiumoksalaatti
Tunnisteet
CAS-numero 15929-88-1
Ominaisuudet
Molekyylikaava Cm2(C2O4)3
Moolimassa 940,22 g/mol (248Cm dekahydraatti)
Ulkomuoto vaaleanvihreä kiinteä aine[1]
Liukoisuus veteen ei liukene

Curium(III)oksalaatti tai curiumoksalaatti Cm2(C2O4)3 on radioaktiivisen alkuaine curiumin oksalaatti. Se esiintyy tavallisesti kidevedellisenä dekahydraattina Cm2(C2O4)3·10H2O.

Curium(III)oksalaattia voidaan valmistaa saostamalla Cm3+-ioneja sisältävä liuos oksaalihapolla:[2]

Dekahydraatti muuttuu vähitellen tyhjiössä kidevedettömäksi 280 °C lämpötilassa. Jos sitä lämmitetään edelleen 360 °C lämpötilaan, muodostuu curiumkarbonaattia:[3]

Hydratoitunut oksalaatti liukenee alkalimetallien karbonaattiliuoksiin. Suuren radioaktiivisuuden vuoksi vasta muodostunut curiumoksalaatti muuttuu radiolyysillä karbonaatiksi muutaman tunnin kuluessa.[1]

Curiumoksalaattia käytetään valmistettaessa curium(IV)oksidia CmO2 curium(III)hydroksidista Cm(OH)3.[3][4]

Curiumoksalaatin ominaisuuksia on tutkittu käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyä varten. Curiumionit, joihin on sekoittunut epäpuhtautena plutoniumia ja amerikiumia pitkän varastointiajan kuluessa, voidaan erotella liuoksista hyvällä saannolla (jopa 99,4 %) oksalaatin saostamisen avulla.[5][6]

  1. a b G. A. Burney, J. A. Porter: Solubilities of Pu(III), Am(III), and Cm(III) oxalates. Inorganic and Nuclear Chemistry Letters, 1967, 3. vsk, nro 3, s. 79–85. doi:10.1016/0020-1650(67)80128-4 (englanniksi)
  2. Lumetta, Gregg J. et al.: ”luku 9”, Curium, s. 1397–1443. (Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos) Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b V. Scherer, M. Fochler: The thermal decomposition of curium(III) oxalate IO-hydrate. Journal of Inorganic and Nuclear Chemistry, 1968, 30. vsk, nro 6, s. 1433–1437. doi:10.1016/0022-1902(68)80282-9 (englanniksi)
  4. Ned E. Bibler: Hydroxide metathesis of multigram amounts of curium oxalate. Inorganic and Nuclear Chemistry Letters, 1972, 8. vsk, nro 2, s. 153–156. doi:10.1016/0020-1650(72)80102-8 (englanniksi)
  5. Hirokazu Hayashi, Hiromichi Hagiya, Seong-Yun Kim, Yasuji Morita, Mitsuo Akabori & Kazuo Minato: Separation and recovery of Cm from Cm–Pu mixed oxide samples containing Am impurity. Journal of Radioanalytical and Nuclear Chemistry, 2013, 296. vsk, nro 3, s. 1275–1286. doi:10.1007/s10967-012-2304-y (englanniksi)
  6. Method for preparing an actinide(s) oxalate and for preparing an actinide(s) compound (U.S. patentti 8940817) patents.justia.com. 17. joulukuuta 2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.