Corona baari & biljardi
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Johdannon jälkeen näkyy olevan vanhentuneita aikamuotoja. Lisäksi, baari on palaamassa Helsinkiin vuonna 2024. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Kovin viihdejournalistista maalailua, ei asiatyyliä. |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Uutta tutkimusta edustavat haastattelut olisi korvattava tarkistettavissa olevilla lähteillä. |
Corona baari & biljardi oli Helsingissä sijaitseva baari. Sen perustivat Aki ja Mika Kaurismäki, Erkki Lahti ja Kari Pulkkinen toukokuussa 1992[1] Baari suljettiin vuonna 2019 [2].
Idea sai alkunsa Boheemielämän (1992) kuvauksissa Ranskan Ivryssä. Aki Kaurismäki istui catering-auton takaosassa nahkaisessa nojatuolissaan ja ilmoitti Pulkkiselle: ”Kari, perustetaan baari Helsinkiin!” Samaan aikaan toisaalla Mika Kaurismäki käveli Eerikinkadulla tyhjän liikehuoneiston ohi: ”Ikkunat oli peitetty ja siinä luki ’loppuunmyynti’. Sanoin tyttöystävälle, että tuohon tulee baari!”[3]
Perustajat halusivat luoda paikasta sellaisen, jossa itsekin viihtyisivät – vastakohdan Suomen sen aikaiselle ahdistavalle, sumean humalahakuiselle ravintolakulttuurille. Ensimmäisenä suunnitelmana oli vaatimaton 10–20-paikkainen aulabaari alakerrassa sijaitsevan (Kaurismäkien vuonna 1987 perustaman) Andorra-elokuvateatterin portaikon yläpäähän. Suunnitelma laajeni, kun naapurin Väripirtti-niminen maali- ja tapettikauppa lopetti toimintansa ja katutason viereinen liiketila vapautui biljardisaliksi.
Paikan nimi perustuis nostalgiaan: ”Corona Baarit olivat oman aikansa (60–70-luvun) tunnetuin kahvilaketju ainakin Kehä kolmosen ulkopuolella. Niissä oli aina mainiot jukeboksit, joista saattoi kuunnella vaikkapa Creamia tai Renegadesia.” (Aki Kaurismäki)[4]
Yksi Coronan ominaispiirteistä oli portsarin puuttuminen[3] Baariin ja sitä seuranneeseen ravintolakulttuurin aukenemiseen vaikutti myös Alkon lupapolitiikan vapautuminen. Biljardipuoli oli valtakunnan ensimmäinen pelisali, jossa sai anniskella.lähde? Rakennusmestarien talossa, Eerikinkatu 11:ssä sijainneen baarin vakituisen asiakaskunnan hankintaa edisti sen sijainti Suomen elokuva-arkiston Orion-teatterin ja Tavastia-klubin läheisyys.
Coronan pöydissä ideoitiin vuosien varrella näyttelijä Matti Pellonpään ja laulaja Rauli Badding Somerjoen valokuvamuotokuvien, Zombie ja Kummitusjuna -elokuvan (1991) julisteen ja Rosa Liksomin seinämaalauksen välittömässä läheisyydessä elokuvia, levyjä, kirjoja, taidenäyttelyitä, performansseja, seminaareja, näytelmiä ja erikokoisia, enemmän tai yleensä vähemmän onnistuneita kulttuurivallankumouksia.[5]
Dubrovnik Lounge & Lobby ja elokuvateatteri Kino
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Coronan takaosassa paksut syvänpunaiset Twin Peaks -verhot peittävät raollaan olevaa verkko-ovea. Sen takaa aukenee portaikko alakertaan, jossa ovat pitäneet vuonna 2004 tapahtuneesta uudistuksesta alkaen majaansa entisen Andorran toiseen saliin rakennettu 200-paikkainen Dubrovnik Lounge & Lobby ja 183-paikkainen elokuvateatteri Kino.
Andorran kaksi alkuperäistä salia menestyivät 80-luvulla – ohjelmistoon kuului esimerkiksi Suomessa ennen näkemätöntä Jim Jarmuschin ja Pedro Almodóvarin tuotantoa – mutta muutamien vuosien tauon aikana kaupungista katosi Peter von Baghin mukaan niin sanottu art house -yleisö ja ”2000-luvun taitteen erikoisuus olikin siinä, että kaupungin suosituimman baarin alla oli kaupungin epäsuosituin elokuvateatteri”.[6]
Dubrovnikin ja Kinon aikakaudella toiminta on elpynyt runsaslukuisten konsertti- ja festivaalitapahtumien ja satunnaisempien elokuvatapahtumien voimasta. Etenkin jazz-klubimainen Dubrovnik, jonka takaseinällä on Jimi Hendrixin muotokuva, on ottanut merkittävän paikkansa helsinkiläisessä kulttuurielämässä.lähde? Seinille kiinnitetyt nuotit ovat peräisin Anssi Tikanmäen Arvottomiin (1982) säveltämän ”Grand Finalen” alkutahdeista.[4]
Moskova Baari
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oma lukunsa on Coronan seinän takaa löytyvä, ovensa entisen Haarikkakellarin tiloissa vuonna 1993 avannut Moskova eli Кафе Москва – ”pysähtyneisyyden ajan viimeinen valuuttabaari”[7] –, jonka avajaisissa esiintyi Puna-armeijan kuoro. Mika Kaurismäki kertaa lähtökohtia:
”Coronasta tuli parissa vuodessa menestys. Siellä oli iltaisin niin kova meteli, ettei kuullut omaa ääntään saati sitten toisten. Päätettiin avata semmoinen baari, johon kukaan ei tulisi. Että saisi istua ja puhua rauhassa. - - Kävin 1990-luvun alussa Moskovassa elokuvafestivaaleilla ja menin tuttuun ravintolaan. Se oli muutettu ranskalaiseksi. Harppua siellä soitettiin kynttilänvalossa ja tarjottiin nouveau cuisinea. Ei mitään tekemistä vanhan neukkumeiningin kanssa. Sieltä tuli idea paikasta, jossa vanhoja arvoja vielä kunnioitetaan.”lähde?
Paikan sisustuksesta vastasi muun muassa I Hired a Contract Killer- (1990) ja Boheemielämää-elokuvien lavastajana toiminut John Ebden.lähde? Moskovaan tullaan sisään Eerikinkadulta, pysäköintihallin hämärän luiskan lähistöltä. Ovessa ei enää ole nimeä, vaikka alun alkujaan ikkunaan oli kiinnitetty paperilappu, jossa luki Кафе Москва ja sen vieressä kyltti Мест Нет (”ei vapaita paikkoja”).lähde? Peter von Bagh on kuvaillut paikkaa vuoden 2006 Aki Kaurismäki -kirjassaan:
”Viereisen oven Moskova-baari on tarkka kopio sosialististen maiden ravintoloista: sisustus, levysoitin ja LP-levyjen valikoima (keskeisenä suuri eestiläinen laulaja Georg Ots, jonka ääntä kuullaan myös Kaurismäen elokuvissa). Juomat ovat ehtaa tavaraa nekin. Seinältä saadaan lukea: ’Luotamme Leniniin, muut maksavat käteisellä.’ Seinällä on myös valokopio Suomen itsenäisyysjulistuksesta nimikirjoituksineen (Lenin, Trotski, Stalin...) ja niiden alla kuulakärkikynällä vielä yksi nimi: Aki Kaurismäki. Mies vailla menneisyyttä -elokuvan tärkeä kohtaus, jossa Esko Nikkari tilittää solmuisia liikeasioitaan ’M:lle’, tapahtuu Moskovan baaritiskillä, Pellonpään suggestiivisen valokuvan alla.
Ovessa lukee jo alkuillasta, että baari on täynnä. Silloin baari on vielä tyhjä, mutta loppuillasta on tungosta ja väki on unenomaisesti latautunut sosialismin kulta-aikojen aaltopituudelle. Naamiaisista ei ole kyse, elämä vain sattuu jäljittelemään taidetta.”[6]
Baaritiskin takana hyllyllä on vodkapullojen lomassa Jussi-patsas, jonka basisti ja näyttelijä Silu Seppälä sai pääosastaan Zombie ja Kummitusjunassa. ”Silu toi sen tänne vanhasta kantapaikastaan Kannusta, kun se lopetti Punavuoressa. Tänne se jäi, kun Silu muutti Lappeenrantaan", muistaa Mika Kaurismäki.[7] Toisella seinällä on neuvostoliittolaisen runoilijan, laulajan ja näyttelijän Vladimir Vysotskin valokuva. Tuulikaapin viereisen puolalaisen jukeboksin Aki Kaurismäki löysi Tšekkoslovakiasta kuvatessaan 1990-luvun alkupuolella elokuvaa Leningrad Cowboys Meet Moses (1994).lähde? Jukeboksi on täynnä tšekkoslovakialaisia hittejä.
Moskova Baarin henkilökunnalle on annettu omistajien taholta erityinen ohjeistus palvelun epäystävällisyyteen liittyen: synkkä jurotus ja pinnan alla vain vaivoin kytevä äreys kuuluu paikan alkuperäisiä esikuvia noudattavaan tunnelmaan, vaikka lipsumista ystävällisyyden puolellekin satunnaisesti tapahtuu.[8] Julma tylytys ja edesmenneen sosialismin eksotiikka ovat houkutelleet paikalle turisteja, kulttuurimatkailijoita ja liikemiesryhmiä ympäri maailman.lähde?
Kaurismäetkin käyvät yhä usein alkuillasta baarissaan. ”Täällä minä käyn kun olen Suomessa. Arki-iltoina saa vielä istua rauhassa. Välillä törmätään Akinkin kanssa. Jos törmätään, niin useimmiten täällä.” (Mika Kaurismäki)[7]
Muutto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki yllä mainitut paikat suljettiin kesäkuussa 2019 talon putkiremontin vuoksi.[2] Samalla ilmoitettiin, että paikat tulevat jatkamaan toimintaansa Vallilassa Konepajalla.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1245626
- ↑ a b Kolaus Helsingin yöelämälle: Eerikinkadun legendaarinen baarikortteli sulkee ovensa Ilta-Sanomat. 23.10.2018. Viitattu 23.10.2018.
- ↑ a b Oksanen, Kimmo: Olutta, biljardia ja filminauhaa. Helsingin Sanomat, 13.5.2002.
- ↑ a b Sähköpostikirjeenvaihto Aki Kaurismäen kanssa 7.-8.9.2013 (Lauri Timonen).
- ↑ Kanta-asiakaskunnan haastattelut 1998–2013 (Lauri Timonen).
- ↑ a b von Bagh, Peter: Aki Kaurismäki. WSOY, 2006.
- ↑ a b c Järvenpää, Eeva: Moskova Baarissa on tyly meininki. Helsingin Sanomat, 17.8.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.5.2021.
- ↑ Corona- ja Moskova Baarien henkilökunnan haastattelut 1998-2013 (Lauri Timonen).
- ↑ Kaurismäkien legendaariset ravintolat siirtyvät Vallilan Konepajalle – myös kirpputoriperinne jatkuu Yle uutiset. 18.6.2019. Viitattu 27.6.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Coronan verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive).