Constance Pipelet

Constance Pipelet
Constance-Marie de Théis
Henkilötiedot
Syntynyt	7.9.1767 Nantesissa
Kuollut	13.4.1845 Pariisissa
Ammatti	Runoilija, romaanikirjailija, dramaturgi, kirjallisen salongin pitäjä
Kirjailija
Äidinkieli	ranska
Tuotannon kieli	ranska
Pääteokset	Épître aux femmes (1797), Vingt-quatre heures d'une femme sensible (1824)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Constance Pipelet (s. 7.11.1767 Nantesissa, k. 13.4.1845 Pariisissa), syntyjään Constance Marie de Théis, ensimmäisen avioliittonsa kautta Pipelet de Leury ja toisen avioliittonsa kautta Salm-Dyck, oli ranskalainen runoilija ja monipuolinen kirjailija, toisen avioliittonsa kautta aatelinen.

Pipelet tunnetaan myös nimellä Constance de Salm.

Ura

Ranskan suuren vallankumouksen hirmuvallan aikana vuonna 1793 Pipelet muutti Pariisista sukunsa linnaan Autrevilleen. Siellä viettämänsä vuoden aikana hän kirjoitti ensimmäisen säemuotoisen lyyrisen tragediansa Sapfon, johon musiikin sävelsi Jean-Paul-Égide Martini. Kirjoitustyön aikana Pipelet hoiti myös tytärtään. Teos sai ensi-iltansa 17.12.1794 Des Amis de la Patrie -teatterissa. Sitä esitettiin yli sata kertaa, ja kriitikot ylistivät teosta.

Pipelet nousi aikansa eturivin naisrunoilijoiden joukkoon kirjoitettuaan sarjan runoja, joita hän kutsui epistoloiksi, ”Épîtres”. Niistä ensimmäinen oli vuonna 1797 ilmestynyt Épître aux femmes (”Kirje naisille”). Merkittävä oli myös vuonna 1828 julkaistu Épître sur l’esprit et sur l'aveuglement du siècle (”Aikakauden hengestä ja sokeudesta”). Pipelet kirjoitti myös useita balladeja, joiden melodiat ja pianosäestykset hän sävelsi itse.

”Kirjeessä naisille” nuori Pipelet vastasi tunnetun runoilijan Ponce-Denis Écouchard-Lebrunin hyökkäykseen. Runossaan « Ode aux belles qui veulent devenir poètes » (”Oodi kaunokaisille jotka mielivät ryhtyä runoilijoiksi”) Écouchard-Lebrun kehotti naisia pysymään varjossa: ”Jos haluatte muistuttaa muusia, toimikaa innoittajina, mutta älkää kirjoittako." Pipelet’n vastaisku herätti kiinnostusta älymystössä ja viitoitti tietä merkittävälle kirjalliselle uralle.

”Kirjeessä naisille” Pipelet vaati perustellusti ja loogisesti argumentoiden miesten ja naisten tasa-arvoa koulutuksessa ja jokapäiväisissä askareissa. Kirje alkaa moitteilla miesten toiminnasta naisia kohtaan, jotka tukahduttavat ”ylpeyden ja rohkeuden sydämessämme” ja vaativat ”alistumaan”. Pipelet kirjoittaa: ”Aika on koittanut, naiset, herätkää” […] ”Erilaisuus ei ole alemmuutta.” Kirjoituksen feministinen vivahde on kuitenkin vaatimattomampaa kuin esimerkiksi Olympe de Gougesin feminismi.

Vuonna 1824 ilmestyi Pipelet’n kirjeromaani Vingt-quatre heures d'une femme sensible (“Herkän naisen vuorokausi”). Se koostuu neljästäkymmenestäneljästä kirjeestä, jotka on kirjoittanut eräs nainen unettoman vuorokauden aikana. Nainen kuvaa kirjeissä hänet vallanneita tunteita hänen nähtyään rakastajansa konsertissa toisen naisen seurassa. ”Herkän naisen vuorokausi” on ainoa Pipelet’n kirjoittama romaani. Hän aloitti kirjoitustyön vuoden 1803 liepeillä tarkoituksenaan osoittaa arvostelijoilleen, että kykeni käsittelemään myös kevyempiä aiheita kuin ne, joista oli siihen mennessä kirjoittanut. Pipelet’n tytär murhattiin vuonna 1820, minkä seurauksena kirjailija sairastui masennukseen, joka keskeytti kirjoitustyön. Myöhemmin hän jatkoi romaanin kirjoittamista, ja se julkaistiin viimein vuonna 1824.

Kritiikkiä

Kirjallisuudentutkija Martine Reid kirjoittaa Pipelet’n kannustaneen naisia liittymään älykköjen ja taiteilijoiden joukkoon ja jakamaan näiden loiston hylkäämättä kuitenkaan yhteiskunnan naisille osoittamaa äidin roolia. Reidin mukaan Pipelet puolusti koulutettuja, oppineita ja taiteilijanaisia huomiota herättävän puolueellisesti pitäen yllä essentialistista ja historiallisesti kontekstualisoimatonta naiseuden periaatetta (että nainen on aina perusluonteeltaan äidillinen ja että naisen tärkein tehtävä on olla äiti). Isän tai rakastuneen miehen, suojelija- tai edistäjähahmon, tukema naisten kirjallinen tai taiteellinen luomistyö näyttäytyi Pipelet’lle naisten oikeutena, joka oli ”luonnollinen”, samalla tavalla kuin onnellisuus, kun taas esimerkiksi oikeus säätää lakeja jätettiin yksinomaan miehille.

Pipelet’n tavassa puolustaa naisia heijastuivat aikakauden käsitykset naiseudesta, naisen roolista, kohtalosta ja erityisistä kyvyistä. Naisten tuli halutessaan kirjoittaa tai kunnostautua jossakin taiteellisessa tai tieteellisessä toiminnassa – edellyttäen, että he olivat saaneet siihen tarvittavan koulutuksen – hylkäämättä kuitenkaan perhettä ja yhteiskunnan naisille varaamaa osaa.

Teokset

• Sapfo, ooppera, sävellys Jean-Paul-Égide Martini, Pariisi, Théâtre-Louvois, 14.12.1794.
• Épître aux femmes, Pariisi, Desenne, 1797. (Wikisource)
• Camille, ou Amitié et imprudence, viisinäytöksinen draama, Pariisi, Théâtre-Français, 1800.
• Épître à un jeune auteur sur l'indépendance et les devoirs de l'homme de lettres, 1806.
• Précis de la vie de Sapho, 1810.
• Poésies, 1811.
• Poésies, 1814.
• Vingt-quatre heures d'une femme sensible, romaani, 1824. (Wikisource)
• Poésies, 1825.
• Fragment d'un ouvrage sur l'Allemagne, 1826.
• Épître sur l’esprit et sur l'aveuglement du siècle, 1828.
• Pensées, Aix-la-Chapelle, 1829. (Wikisource)
• Mes Soixante ans, Pariisi, Didot, 1833.
• Œuvres, Pariisi, Didot, 1835.
• Œuvres complètes, Pariisi, Didot, 1842.