Coney Island
Coney Island on niemi New Yorkin Brooklynissä. Alun perin se on noin yhdeksän kilometriä pitkä dyynisaari, jonka kapea salmi erotti Long Islandista. Alue oli 1900-luvun alussa huvittelupaikkana suosionsa huipulla, ja se on edelleen suosittu ulkoilu- ja rantalomakohde.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Intiaanien alun perin asuttama Coney Island oli 1600-luvulla hollantilaisten hallussa, kunnes britit ottivat saaren haltuunsa vuonna 1664 Uuden Amsterdamin valtauksen myötä. Vuonna 1829 saarelta rakennettiin tie Long Islandille, minne oli aiemmin mahdollista päästä maitse vain laskuveden aikana. Samalla saarelle rakennettiin sen ensimmäinen hotelli.[1]
Coney Island laajeni 1800-luvulla rikkaiden lomaparatiisiksi, jossa oli tarjolla muun muassa rantalomailua ja hevosajeluita. Ennen toista maailmansotaa saarella toimi kolme suurta huvipuistoa (Luna Park, Dreamland ja Steeplechase Park) sekä lukuisia pienempiä. Luna Parkissa toimi 1900-luvun alkuvuosina tunnettu freakshow. Metrolinjan myötä Coney Islandista tuli 1920-luvulla koko kansan huvittelukohde. Vuonna 1962 avattiin Astroland-huvipuisto, joka toimi vuoteen 2007 asti. Toisen maailmansodan jälkeen Coney Islandin suosio kuitenkin hiipui autoilun lisääntymisen ja poismuuton myötä. Alue ränsistyi, kunnes sitä alettiin taas kunnostaa lähemmäs entistä loistoaan 1990-luvulla.[2]
Vuonna 2007 Coney Islandin asukasluku oli noin 49 500, mikä on viisi prosenttia vähemmän kuin vuonna 1990.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jeffrey Stanton: Coney Island - Early Years westland.net. 1997. Viitattu 1.7.2012.
- ↑ Haapasalo, Alli: Mondo matkaopas New York, s. 168–171. Image kustannus, 2007. ISBN 978-952-5678-06-2
- ↑ The Peopling of New York 2011 2011. Macaulay Honors College. Viitattu 1.7.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Coney Island Wikimedia Commonsissa
- Coney Islandin virallinen sivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Yrjö Rauanheimo : Coney Island - maailman suurin tivoli, Seura, 31.05.1939, nro 22, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot