Tämä on hyvä artikkeli.

Lohikäärmeen hetki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Conan voittaja)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lohikäärmeen hetki
The Hour of the Dragon
Vuoden 2023 uusintapainoksen kansi. Kuvittaja Petri Hiltunen.
Vuoden 2023 uusintapainoksen kansi. Kuvittaja Petri Hiltunen.
Alkuperäisteos
Kirjailija Robert E. Howard
Kieli englanti
Genre miekka ja magia, romaani
Kustantaja Weird Tales
Julkaistu 1935–36 (jatkosarja)
Ulkoasu pulp-lehti
Sivumäärä 128 (viidessä osassa)
Suomennos
Suomentaja Ilkka Äärelä
Kansitaiteilija Petri Hiltunen
Kustantaja Jalava
Julkaistu 2023
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 285
ISBN 978-951-887-655-0
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Lohikäärmeen hetki on Robert E. Howardin kirjoittama miekka ja magia -romaani, jonka sankari on hänen tunnetuin hahmonsa Conan barbaari. Howard kirjoitti romaanin keväällä 1934, ja se oli alun perin tarkoitettu brittiläisille kirjamarkkinoille, mutta kustantaja teki konkurssin ennen kirjan ilmestymistä. Howard kääntyi vakituisen julkaisijansa pulp-lehti Weird Talesin puoleen, joka julkaisi romaanin viisiosaisena jatkosarjana joulukuusta 1935 huhtikuuhun 1936.

Romaani sijoittuu maapallon kuvitteelliseen esihistoriaan, hyborialaiseen aikaan. Päähenkilö Conan on entinen seikkailija ja palkkasoturi, joka vallankaappauksen kautta on noussut Aquilonian kuningaskunnan hallitsijaksi. Nemedialaiset valloittajat syrjäyttävät hänet pahan velho Xaltotunin loitsujen avulla, mutta Conan pakenee ja lähtee etsimään maagista jalokiveä, jonka avulla Xaltotun voidaan surmata. Koska Lohikäärmeen hetki oli tarkoitettu uudelle yleisölle, Howard kierrätti siinä aiempien Conan-tarinoidensa onnistuneimpia osuuksia. Juoni pääpiirteissään perustuu novelliin ”Tulipunainen linnoitus” (1933). Lyhyemmistä Conan-kertomuksista poiketen Howard kuvaa sankarinsa välillä myös heikkona ja erehtyväisenä. Lohikäärmeen hetki sai Weird Talesin lukijoilta innostuneen vastaanoton, ja myöhemmät kriitikot ovat usein lukeneet sen Howardin parhaisiin teoksiin.

Suomennos ilmestyi kokoelmassa Conan voittaja vuonna 1991 ja itsenäisenä romaanina 2023.

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaani sijoittuu maapallon kuvitteelliseen esihistoriaan, hyborialaiseen aikaan. Päähenkilö Conan on entinen seikkailija ja palkkasoturi, joka vallankaappauksen myötä on noussut Aquilonian kuningaskunnan hallitsijaksi.

Taikuri Orastes ja kolme aatelismiestä, Amalric, Tarascus ja Valerius, herättävät Ahrimanin sydän -nimisen jalokiven avulla eloon 3000 vuotta sitten kuolleen velhon Xaltotunin. Xaltotunin loitsujen avulla he tappavat Nemedian kuninkaan ja Tarascus nousee Nemedian valtaistuimelle. Satumaisen rikkaan Amalricin rahoittamana Tarascus rakentaa valtavan armeijan ja aloittaa sodan Conanin hallitsemaa Aquiloniaa vastaan. Aquilonian armeija tuhoutuu, Conan jää vangiksi ja Valerius asetetaan Aquilonian nukkehallitsijaksi.

Conan heitetään synkkään tyrmään, mutta orjatar Zenobia vapauttaa hänet. Conanin entiset alamaiset auttavat häntä, sillä he muistavat hänen olleen Valeriusta pätevämpi ja oikeudenmukaisempi hallitsija. Conan kuulee Tarascuksen ja Valeriuksen säikähtäneen Xaltotunin mahtia ja varastaneen Ahrimanin sydämen aikomuksenaan heittää se mereen. Conan lähtee jäljittämään Ahrimanin sydäntä, jonka avulla hän voi surmata Xaltotunin ja voittaa valtakuntansa takaisin. Hän ei kuitenkaan ole ainoa, joka tavoittelee jalokiveä, ja seikkailunsa aikana Conan vierailee monissa maissa kohdaten villipetoja, varkaita, onnenonkijoita ja noitia.

Aquiloniassa Tarascus ja Valerius vakoilevat Xaltotunia ja saavat tietä tämän todellisista suunnitelmista. Velho ei todellisuudessa ole kiinnostunut Nemedian tai Aquilonian hallitsemisesta, vaan hänen lopullinen tavoitteensa on muinaisen Acheronin valtakunnan herättäminen eloon mustan magian avulla.

Conan saa Ahrimanin sydämen haltuunsa ja palaa Aquiloniaan. Valeriuksen hallitessa maa on köyhtynyt ja summittaiset teloitukset ovat arkipäivää. Conan kokoaa itselleen kapinallisarmeijan ja voittaa nemedialaiset. Xaltotun aloittaa loitsunsa, mutta Conan tovereineen surmaa hänet Ahrimanin sydämen avulla. Conan ottaa Tarascuksen vangiksi ja lupaa vapauttaa tämän, mikäli saa lunnaiksi Zenobian.

Kirjan vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Texasilaisen kirjailija Robert E. Howardin tunnetuin hahmo Conan Kimmerialainen teki ensiesiintymisensä vuonna 1932. Hahmosta tuli pulp-lehti Weird Talesin lukijoiden parissa suosittu, ja Howard kirjoitti nopeassa tahdissa lisää Conan-seikkailuja.[1]

Samoihin aikoihin Howard yritti saada kirjaa julkaistuksi Britannian-markkinoilla.[2] Hän oli saanut ystävältään kustantajan osoitteen, ja kesäkuussa 1933 Howard lähetti englantilaiselle Dennis Archerille novellikokoelman, jonka kahdeksasta novellista kuusi oli aiemmin ilmestynyt Weird Talesissa.[3] Archer vastasi tammikuussa 1934 olevansa kiinnostunut mutta totesi novellikokoelmien käyvän huonosti kaupaksi ja pyysi Howardilta 70 000 – 75 000 sanaa pitkän romaanin, joka edustaisi samaa tyyliä kuin novellit. Helmikuussa Howard alkoi kirjoittaa romaania, jonka uskotaan olleen vasta postuumisti ilmestynyt Almuric, mutta hylkäsi hankkeen muutamaa viikkoa myöhemmin.[4]

Helmi–maaliskuussa Howard myi Conan-pienoisromaanin ”Mustan ympyrän kansa” ja ryhtyi kirjoittamaan Conan-romaania. Ensimmäinen yritelmä oli Tombalkun rummut, mutta Howard jätti romaanin kesken kirjoitettuaan synopksiksen ja luonnostelman alusta. Myös kolmas romaanihanke kertoi Conanista, ja sen nimeksi tuli Lohikäärmeen hetki. Se oli Howardin ensimmäinen kokonainen romaani sitten vuonna 1928 kirjoitetun omaelämäkerrallisen Post Oaks and Sand Roughsin.[4] Howard kirjoitti Lohikäärmeen hetken kahdessa kuukaudessa[2] ja lähetti sen Archerille 22. toukokuuta 1934.[3] Archerin toiveen mukaisesti romaani kierrätti aineksia Howardin aiemmista novelleista.[4] Saatuaan romaanin valmiiksi Howard piti kirjoittamisesta lyhyen tauon ja kirjoitti sitten uuden Conan-kertomuksen ”Noita on syntyvä”.[2]

Julkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jatkosarjan ensimmäinen osa oli Weird Talesin joulukuun 1935 kansikuvatarina. Taiteilija Margaret Brundage.

Lohikäärmeen hetki oli tarkoitus julkaista kovakantisena kirjana[3] 5 000 kappaleen painoksena,[4] mutta Archerin kustantamo teki konkurssin ennen suunnitelman toteutumista. Pettynyt Howard lähetti käsikirjoituksen Weird Talesiin,[3] joka hyväksyi sen tammi–helmikuun 1935 tienoilla.[5] Romaani ilmestyi viisiosaisena jatkosarjana joulukuusta 1935 huhtikuuhun 1936.[6] Howardille maksettiin ensimmäisestä osasta 160 ja toisesta osasta 170 dollaria.[a] Myöhempien osien palkkioista ei ole tietoa.[5]

Weird Talesissa oli usein painovirheitä, ja näin oli myös Lohikäärmeen hetken kohdalla. Conanin kukistaman Aquilonian kuninkaan nimi on tekstissä Namedides,[3] kun se ensimmäisessä Conan-novellissa ”Feeniks-lintu miekassa” (joulukuu 1932) oli ollut Numedides.[9] Jatkosarjan neljäs osa päättyy lukuun 19 ja viimeinen osa alkaa luvusta 21, joten siitä puuttuu luku 20. Lukujen 19 ja 21 välillä on merkittävä siirtymä ajassa ja paikassa, mutta juonessa ei kuitenkaan ole aukkoa, jonka selittäminen vaatisi ylimääräisen luvun. Lukua 20 ei ole löytynyt Howardin jäämistöstä, joten todennäköisesti kyseessä oli Weird Talesin virhe ja käsikirjoituksessa oli 22 lukua eikä 23, kuten Weird Talesin numerointi antaa ymmärtää. Jos Howard itse poisti 20. luvun, hän olisi todennäköisesti korjannut numeroinnin. Saatekirjeessään Howard toisaalta sanoi romaanin olevan 75 000 -sanainen, mutta Weird Talesissa julkaistu teksti käsittää vain 71 000 sanaa.[3]

Suomennos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka Äärelän suomennos ilmestyi Markku Sadelehdon toimittamassa ja Jalavan kustantamassa kokoelmassa Conan voittaja vuonna 1991. Romaanin lisäksi kirja sisälsi Sadelehdon saatesanat sekä esseen ”Hyborialainen aika”, jossa Howard esittelee Conanin kuvitteellista aikakautta. Vuonna 2023 Lohikäärmeen hetki ilmestyi omana painoksenaan. Sekä kokoelman että romaanin kansikuvat on piirtänyt Petri Hiltunen.

Tyyli ja teemat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohikäärmeen hetki on Howardin kirjoittamien Conan-tarinoiden sisäisen kronologian viimeinen.[10] Ihailijoilleen maaliskuussa 1936 lähettämässään kirjeessä Howard kertoi Conanin olevan romaanien tapahtumien aikaan noin 44–45-vuotias.[3] Romaanin juonta kuljettaa Conanin etsintä (engl. quest), mikä on Howardin kertomuksissa harvinaista.[2]

Elämäkerturi Mark Finnin (2013) mukaan kertomus on kuin ”Conanin suurimmat hitit” ja mukana ovat kaikki Howardin tuotannolle ominaiset teemat: kuvaus kuvitteellisen maailman historiasta ja Conanin hahmosta, toimintaa ja juonittelua sekä barbarismin ja sivilisaation kamppailu. Tarinan perusasetelma – Conan menettää valtakuntansa ja taistelee saadakseen sen takaisin – muistuttaa novellia ”Tulipunainen linnoitus” (julkaistu 1933). Eri luvuissa Conan etsii milloin mitäkin (ystäviä, apuvälineitä, johtolankoja) ja romaanin juoni on episodinen. Howard-tutkijat Patrice Louinet ja Steve Tompkins ovat nähneet teoksessa Kuningas Arthuriin viittaavia aineksia, mitä Finn pitää osoituksena Howardin kyvystä räätälöidä kukin teos sen kohdeyleisölle sopivaksi – tässä tapauksessa brittiläisille lukijoille.[2]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohikäärmeen hetki sai Weird Talesin lukijoilta innostuneen vastaanoton.[11] Jatkosarjan ensimmäinen osa valittiin lukijaäänestyksessä joulukuun 1935 numeron parhaaksi tarinaksi[12] ja viimeinen osa huhtikuun 1936 parhaaksi.[13] Lisäksi toinen osa pääsi lähelle kärkeä mutta ei voittanut.[14] Kolmas ja neljäs osa eivät sijoittuneet.[15]

Galaxy Science Fictionin Groff Conklin (1951) luonnehti Lohikäärmeen hetkeä näennäishistorialliseksi romanssiksi ja värikkääksi toiminnaksi, joka tarjoaa riemastuttavaa luettavaa ”niille, jotka tykkäävät lukiessaan rentoutua ja jättää aivot narikkaan”. Conklin piti Conanin seikkailullista maailmaa ”aidosti ansiokkaana” mutta moitti kirjoitustyyliä mahtipontiseksi ja paikoin naurettavaksi.[16] L. Sprague de Camp (1951) piti Howardia ”melkein erittäin hyvänä kirjoittajana”, joka olisi ehkä päässyt heikkouksistaan yli jollei olisi kuollut nuorena. De Camp kiitti romaanin nopeatempoista ja sekasortoista väkivaltaa sekä korkealla pysyvää jännitettä mutta arvosteli sekalaisista aineksista huolimattomasti rakennettua miljöötä.[17] Sekä de Camp että Conklin vertasivat Lohikäärmeen hetkeä E. R. Eddisonin romaaniin The Worm Ouroboros (1922).[18]

Markku Sadelehdon (1991) mukaan ”ilkeämieliset ovat sanoneet, ettei Lohikäärmeen hetki ole kuin ’Tulipunaisen linnoituksen’ laajennettu versio, johon on ympätty aineksia aikaisemmista Conan-tarinoista. Koska romaania ei ollut tarkoitettu samalle lukijakunnalle, Howard lainasi sumeilematta omia kirjoituksiaan – plagioi itseään. Tämä on epäilemättä osatotuus. Toisaalta Lohikäärmeen hetki on vuosisadan vaikutusvaltaisimpia fantasiaromaaneja ja sisältää tekijänsä harkituinta ja hiotuinta proosaa.”[3] E. F. Bleilerin (1983) sanoin se on ”pisin ja kunnianhimoisin Conan-tarina”, mielikuvituksellinen ja vauhdikas ”verisen seikkailufantasian klassikko.”[19] Mark Finn (2013) katsoo Lohikäärmeen hetken ylittäneen kaiken, mitä Howard oli siihen mennessä kirjoittanut. Conan ja hänen fiktiivinen maailmansa olivat valmiit ja vakiintuneet, ”jäljellä on kirjoittaminen” ja sen saralla Lohikäärmeen hetki edustaa Howardia parhaimmillaan.[2]

Aikakoneen Juhani Hinkkanen arvosteli suomennoksen vuonna 1992. Hänen mukaansa Lohikäärmeen hetki on ”Howardia parhaimmillaan ja erinomainen sword & sorcery -romaani”, jossa Conanin tarina huipentuu. Etenkin Conania ennestään tuntemattomille romaani on Hinkkasen mukaan hyvä aloitus.[10] Petri Hiltunen kirjoitti Tähtivaeltaja-lehdessä, että aiemmat Conan-novellit lukeneille romaanista uhkaa muodostua ”kiertoajelu hyboriseen aikaan, jolla keski-iän ylittänyt machomies muistelee nuoruuttaan.” Romaani on kuitenkin onnistunut ja siinä riittää vauhtia ja eksoottisia maisemia. Entisen yli-ihmismäisen sankarin kuvataan nyt olevan myös erehtyväinen ja usein epäonnistuva.[20] Myös Jukka Halme kirjoitti teoksessa Ulkomaisia fantasiakirjailijoita (2003) Lohikäärmeen hetken olevan yllättävän yhtenäinen kokonaisuus.[21]

Uusintapainoksen arviossa Kirjavinkkien Juha Salmi pitää kirjan pahimpana ongelmana rytmitystä. Puutteellisen editoinnin vuoksi päähenkilö ”säntäilee kohtauksesta toiseen.” Kirjan vahvuuksia ovat räiskyvä toiminta ja muutamat kiintoisat henkilöhahmot, mutta kokonaisuus ”ei ihan yllä parhaimpien Conan-tarinoiden joukkoon”.[22]

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kahdesta ensimmäisestä osasta maksettu palkkio 330 $ olisi vuoden 2023 rahassa noin 7 250 dollaria[7] eli noin 6 650 euroa.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäislähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Weird Tales, Dec. 1932, 20. vsk, nro 6. Indianapolis, Indiana: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 21.8.2023. (englanniksi)
  • Weird Tales, Dec. 1935, 26. vsk, nro 6. Indianapolis, Indiana: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
  • Weird Tales, Jan. 1936, 27. vsk, nro 1. Indianapolis, Indiana: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
  • Weird Tales, Feb. 1936, 27. vsk, nro 2. Indianapolis, Indiana: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
  • Weird Tales, Mar. 1936, 27. vsk, nro 3. Indianapolis, Indiana: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
  • Weird Tales, Apr. 1936, 27. vsk, nro 4. Indianapolis, Indiana: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
  • Weird Tales, May 1936, 27. vsk, nro 5. Indianapolis, Indiana: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)
  • Weird Tales, June 1936, 27. vsk, nro 6. Indianapolis, Indiana: Popular Fiction Publishing Company. Internet Archive. Viitattu 25.8.2023. (englanniksi)

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bleiler, Everett F.: The Guide to Supernatural Fiction. Kent, Ohio: The Kent State University Press, 1983. ISBN 087338-228-9 Internet Archive (viitattu 16.8.2023). (englanniksi)
  • de Camp, L. Sprague: ”Conan the Conqueror,” by Robert E. Howard. Astounding Science Fiction, April 1951, XLVII. vsk, nro 2, s. 136–137. New York: Street & Smith. Internet Archive. Viitattu 21.8.2023. (englanniksi)
  • Conklin, Groff: Galaxy’s 5 Star Shelf. Galaxy Science Fiction, January 1951, 1. vsk, nro 4, s. 137–139. New York: World Editions, Inc.. Internet Archive. Viitattu 21.8.2023. (englanniksi)
  • Finn, Mark: Blood & Thunder. The Life and Art of Robert E. Howard. (Introduction by Joe R. Lansdale) The Robert E. Howard Foundation Press, 2013. ISBN 978-1-304-03152-5 Google-kirjat (viitattu 8.3.2023). (englanniksi)
  • Louinet, Patrice: ”Hyborian Genesis Part II”, The Bloody Crown of Conan, s. 347–359. (First American Edition) New York: Ballantine Books, 2004. ISBN 0-345-46152-5 Internet Archive (viitattu 14.1.2021). (englanniksi)
  • Sadelehto, Markku: Esipuhe. Teoksessa Howard, Robert E.: Conan voittaja. (Suomentanut Ilkka Äärelä. Toimittanut Markku Sadelehto) Helsinki: Jalava, 1991. ISBN 951-8954-85-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Finn 2013, s. 203–242.
  2. ↑ a b c d e f Finn 2013, s. 231–232.
  3. ↑ a b c d e f g h Sadelehto 1991, s. 7–8.
  4. ↑ a b c d Louinet 2004, s. 350–351.
  5. ↑ a b Burke, Rusty: Robert E. Howard Fiction and Verse Timeline (16.6.2009 arkistoitu versio) The Robert E. Howard United Press Association. Arkistoitu 16.6.2009. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Weird Tales Dec. 1935, s. 658–684; Jan. 1936, s. 72–105; Feb. 1936, s. 188–210; Mar. 1936, s. 323–344; Apr. 1936, s. 450–471.
  7. ↑ $330 in 1936 is worth $7,257.41 today CPI Inflation Calculator. Viitattu 21.8.2023. (englanniksi)
  8. ↑ 7,257.41 USD to EUR - Convert US Dollars to Euros Xe Currency Converter. Viitattu 21.8.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Weird Tales Dec. 1932, s. 54.
  10. ↑ a b Hinkkanen, Juhani: Conan voittaja Aikakone. 1/1992. Viitattu 21.8.2023.
  11. ↑ Weird Tales Feb. 1936, s. 250–256; Mar. 1936, s. 376–384; Apr. 1936, s. 506–512; May 1936, s. 634–640; June 1936, s. 760–768.
  12. ↑ Weird Tales Feb. 1936, s. 256.
  13. ↑ Weird Tales June 1936, s. 768.
  14. ↑ Weird Tales Mar. 1936, s. 384.
  15. ↑ Weird Tales Apr. 1936, s. 512; May 1936, s. 640.
  16. ↑ Conklin 1951, s. 139.
  17. ↑ De Camp 1951, s. 136–137.
  18. ↑ De Camp 1951, s. 136; Conklin 1951, s. 139.
  19. ↑ Bleiler 1983, s. 259.
  20. ↑ Hiltunen, Petri: Conan voittaja. Tähtivaeltaja, 1/1992. Helsingin Science Fiction Seura.
  21. ↑ Halme, Jukka: Robert E. Howard. Teoksessa Sisättö, Vesa (toim.): Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Helsinki: BTJ, 2003. ISBN 951-692-539-1
  22. ↑ Salmi, Juha: Robert E. Howard: Lohikäärmeen hetki Kirjavinkit. 28.3.2023. Viitattu 21.8.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lohikäärmeen_hetki&oldid=21865485”