Coenin veljesten Valtapeli
| Coenin veljesten Valtapeli | |
|---|---|
| The Hudsucker Proxy | |
 |
|
| Ohjaaja | Joel Coen |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja |
Joel Coen Ethan Coen |
| Säveltäjä | Carter Burwell |
| Kuvaaja | Roger Deakins |
| Leikkaaja | Thom Noble |
| Tuotantosuunnittelija | Dennis Gassner |
| Pukusuunnittelija | Richard Hornung |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
| Ensi-ilta | 1994, Suomessa 1995 |
| Kesto | 111 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Coenin veljesten Valtapeli (tv-esityksessä Valtapeli, The Hudsucker Proxy) on Joel Coenin ohjaama sekä yhdessä Ethan Coenin ja Sam Raimin kanssa käsikirjoittama, liike-elämään sijoittuva musta fantasiakomedia vuodelta 1994. Coenin veljesten ensimmäisessä ison budjetin elokuvassa pääosia näyttelevät Tim Robbins, Jennifer Jason Leigh, Paul Newman ja Charles Durning.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan tapahtumat sijoittuvat joulukuuhun 1958. Keskilännen bisnesopistosta juuri valmistunut Norville Barnes saapuu bussilla New Yorkiin ja saa sisälähetin paikan suuresta Hudsucker Industries -kulutustavarayhtiöstä. Hän haluaa esitellä toimitusjohtaja Sidney J. Mussburgerille uuden leluideansa. Samoihin aikoihin yhtiön omistaja ja hallituksen puheenjohtaja Waring Hudsucker tekee itsemurhan hyppäämällä ikkunasta yhtiön pilvenpiirtäjän 44. kerroksessa. Toimitusjohtaja Mussburger näkee tässä tilaisuuden vallata yhtiön osakkeet itselleen nimittämällä tomppeli Barnes yhtiön johtoon ja odottelemalla osakekurssin laskua. Asiat eivät kuitenkaan etene hänen suunnitelmiensa mukaan, sillä Barnesin leluidea, hulavanne, osoittautuukin kaikkien aikojen menestykseksi kautta maailman. Uutisnälkäinen reportteri Amy Archer saa vihiä Mussburgerin juonitteluista. Itsemurhan tehnyt Waring Hudsucker ilmestyy pääjohtajaksi ylenneelle Barnesille enkelin hahmossa ja selviää, että hän on ennen kuolemaansa testamentannut yhtiön kaikki osakkeet seuraavalle pääjohtajalle, kuka hän olisikaan – siis Norville Barnesille.[1][2]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtapelin käsikirjoitus syntyi jo 1980-luvun alkupuolella Coenin veljesten ja heidän ystävänsä, kauhuelokuvistaan tunnetun Sam Raimin yhteistyönä. Veljekset aloittivat kuitenkin uransa pienimuotoisemmilla elokuvilla kuten Arizona Baby ja Barton Fink ja palasivat kallista tuotantoa vaativaan Hudsucker Proxyyn vasta saatuaan mainetta.[3]
Valtapelissä viitataan moniin 1900-luvun puolenvälin screwballkomedioihin ja niiden ohjaajien tyyleihin; heitä ovat etenkin Howard Hawks, Preston Sturges ja Frank Capra. Jennifer Jason Leigh’n näyttelemä reportterihahmo on pastissi komedian Meidän vastaeronneiden kesken (1940) naistoimittajasta (Rosalind Russell) ja sisältää myös piirteitä monista Katharine Hepburnin elokuvarooleista. Juonittelevassa toimitusjohtajahahmossa on piirteitä elokuvan Menestyksen huuma (1957) päähahmosta, jota näyttelee Burt Lancaster.[3]
Valtapelin ääniraidalla soi monessa kohdin Aram Hatšaturjanin musiikki, muun muassa Sapelitanssi baletista Gajane sekä Spartacuksen ja Frygian adagio baletista Spartacus.
Elokuvaa varten rakennettiin suurikokoisia pienoismalleja Manhattanin pilvenpiirtäjistä. Samoja pienoismalleja käytettiin myöhemmin uudelleen elokuvissa The Shadow – Varjo ja Vauva vapaalla.[4]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Coenin veljesten Valtapeli sai ristiriitaisia arvosteluja ja surkean kaupallisen menestyksen: se toi lipputuloina vain 3 miljoonaa dollaria tuotantoon käytetystä 25 miljoonasta. Elokuva kilpaili Cannesin Kultaisesta palmusta[5][6] ja toi muissa katselmuksissa joitakin palkintoja etenkin kuvauksestaan (Roger Deakins).
Kriitikot kiittivät etenkin Valtapelin visuaalista ilmettä, joka perustuu pystysuorien linjojen (pilvenpiirtäjät, putoaminen) ja ympyrämuotojen (hulavanne, tornitalon kello) kontrastiin. Elokuvaa kritisoitiin muun muassa tyylillisestä sekavuudesta sekä katsojalle vaikeasta samastumisesta outoon tarinaan ja sarjakuvamaisiin päähahmoihin.[3][7][5]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Tim Robbins | … | Norville Barnes |
| Jennifer Jason Leigh | … | reportteri Amy Archer |
| Paul Newman | … | Sidney J. Mussburger |
| Charles Durning | … | Waring Hudsucker |
| Bill Cobbs | … | Moses |
| John Mahoney | … | päätoimittaja Al |
| Jim True | … | hissipoika Buzz |
| Harry Bugin | … | talonmies Aloysius |
| Steve Buscemi | … | baarimikko |
| Bruce Campbell | … | toimittaja Smitty |
| Peter Gallagher | … | Vic Tenetta |
| Anna Nicole Smith | … | Za-Za |
| John Goodman | … | uutistenlukijan ääni |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Coenin veljesten Valtapeli AllMoviessa. (englanniksi), Synopsis by Paul Brenner. Viitattu 23.10.2021.
- ↑ Huhtala, Jussi: Tänään tv:ssä: erikoinen musta komedia oli Coen-veljesten ensimmäinen iso leffa, Episodi 9.6.2020. Viitattu 23.10.2021.
- ↑ a b c Orr, Christopher: 30 Years of Coens: The Hudsucker Proxy. The Atlantic, 12.9.2014. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.10.2021.
- ↑ Chris Rogers Architecture and Film #6 Exposed(englanniksi) TheBigPicture 18.10.2012. Viitattu 31.12.2021.
- ↑ a b Ylänen, Helena: Miten ja miksi maalaispoika yleni 44. kerrokseen. Helsingin Sanomat, 16.5.1994, s. 46. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Ylänen, Helena: Coenin veljekset avaavat Cannesin elokuvajuhlat. Helsingin Sanomat, 23.4.1994, s. 68. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Ebert, Roger: Hudsucker Proxy, 25.3.1994. Viitattu 25.10.2021.