Coco Chanel & Igor Stravinsky
| Coco Chanel & Igor Stravinsky | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Jan Kounen |
| Käsikirjoittaja |
Jan Kounen Chris Greenhalgh |
| Perustuu | Coco and Igor -romaaniin |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Gabriel Yared |
| Kuvaaja | David Ungaro |
| Leikkaaja | Anny Danché |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | |
| Levittäjä |
Sony Pictures Classics Netflix |
| Ensi-ilta | 2009 |
| Kesto | 115 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Tuotto | 5 753 490 USD[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Coco Chanel & Igor Stravinsky on ranskalainen Jan Kounenin ohjaama elokuva, joka kertoo muotisuunnittelija Coco Chanelin ja säveltäjä Igor Stravinskyn suhteesta. Se oli vuonna 2009 Cannesin filmifestivaalin päätöselokuva.[2][3]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kevätuhri-jakson musiikin esitti Berliinin filharmonikot Simon Rattlen johdolla. Vatslav Nižinskin baletin rekonstruoi koreografi Dominique Brun.[4]
Chanelin muotitalo auttoi elokuvantekijöitä antamalla arkistonsa käyttöön ja lainaamalla Chanelin mallina Ranskassa toimineelle näyttelijä Anna Mouglalisille useita alkuperäisiä asuja. Kounen sai vapaasti kuvata Coco Chanelin Rue Gamboninin asunnossa. Karl Lagerfeld suunnitteli Mouglalisille Chanel-henkisen uuden asun Kevätuhrin ensi-iltakohtausta varten.[5]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoren venäläisen säveltäjän Igor Stravinskyn uutuusbaletin Kevätuhri ensi-ilta Pariisin Théâtre des Champs-Élysées'ssä vuonna 1913 päättyy skandaalinkäryisesti buuauksiin ja ulosmarsseihin. Muotisuunnittelija Coco Chanel istuu yleisön joukossa ja panee merkille Stravinskyn avantgardistisen sävelkielen. Stravinskyn urakehitys pysähtyy ja lokakuun vallankumous tekee venäläisestä maattoman.
Muutamia vuosia myöhemmin muodinluojan ja musiikintekijän tiet kohtaavat. Uransa huipulle kohonnut Chanel kutsuu säveltäjän perheineen Pariisin ulkopuolella Garchesissa sijaitsevaan suureen kartanoonsa. Chanel tarjoaa säveltäjälle taloaan työskentelykäyttöön. Ennen pitkää muusikon ja mesenaatin välille syttyy rakkaus, joka muuttuu kolmiodraamaksi, kun Stravinskyn vaimo saa tietää asiasta.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Mads Mikkelsen | … | Igor Stravinsky |
| Anna Mouglalis | … | Coco Chanel |
| Jelena Morozova | … | Catherine Stravinsky |
| Natacha Lindinger | … | Misia Sert |
| Grigori Manoukov | … | Sergei Djagilev |
| Rasha Bukvic | … | Suuriruhtinas Dmitri |
| Erick Demarestz | … | Lääkäri |
| Nicolas Vaude | … | Ernest Beaux |
| Anatole Taubman | … | Boy Capel |
| Maxime Danielou | … | Theodore |
| Sophie Hasson | … | Ludmila |
| Nikita Ponomarenko | … | Sulima |
| Clara Guelblum | … | Milene |
| Olivier Claverie | … | Joseph |
| Catherine Davenier | … | Marie |
| Marek Kossakowski | … | Vatslav Nižinski |
| Jérôme Pillement | … | Pierre Monteux |
| David Tomaszewski | … | 1. viulisti |
| Marek Tomaszewski | … | Pianisti |
| Anton Yakovlev | … | Pjotr |
| Irina Vavilova | … | The Governess |
| Julie Farenc Deramond | … | Julie (myyjä) |
| Emy Levy ja Sarah Jérôme | … | myyjättäriä |
| Tina Sportolaro | … | Beaux’n sihteeri |
| Michel Ruhl | … | Paroni |
| Pierre Chidyvar, Agnès Vikouloff ja Sacha Vikouloff | … | Venäläisiä muusikoita |
| David Baschung | … | Lääkäri |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyt-liitteessä kolme kriitikkoa antoi elokuvalle tähtiä keskiarvolla 2,0.[6]
Nyt-liitteen kriitikot valitsivat elokuvan vuoden 2009 kymmenen parhaan filmin joukkoon.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Coco Chanel & Igor Stravinsky boxofficemojo.com. Viitattu 20.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Festival de Cannes: Coco Chanel & Igor Stravinsky festival-cannes.com. Viitattu 15.5.2009.
- ↑ Guardian: Cannes film festival lines up 'heavyweight auteur smackdown' Guardian.
- ↑ Coco Chanel & Igor Stravinsky. Kesäkino Engel 26.6. - 17.9.2009, Määritä ajankohta!
- ↑ Coco Chanel & Igor Stravinsky. Kesäkino Engel 26.6. - 17.9.2009, Määritä ajankohta!
- ↑ Kriitikon valinta. Tv-Nyt, 2009, nro 11.9. - 17.9., s. 20.
- ↑ Pertti Avola, Veli-Pekka Lehtonen: Kymmenen hyvää. Nyt-liite, 2010, nro 1, s. 15.