Cobden–Chevalierin kauppasopimus

Henry Palmerston puhuessaan alahuoneessa Cobden–Chevalierin kauppasopimuksen keskusteluiden aikana helmikuussa 1860.

Cobden–Chevalierin kauppasopimus on vuonna 1860 Ison-Britannian ja Ranskan välillä solmittu sopimus, jonka niin sanottu suosituimmuuslause edisti merkittävästi vapaakauppaa ja alhaista tullisuojelua.

Suosituimmuuslausekkeen (most favored nation clause) soveltaminen laajeni pian eri valtioiden välisiin kauppasopimuksiin. Se on siitä lähtien ollut keskeinen ulkomaankauppapoliittinen väline.

Lausekkeen mukaan maan A maalle B myöntämä suosituimmuusasema merkitsee, että jos maa A antaa jonkin kauppaedun, yleensä tullialennuksen, maalle C, tämä etu koskee siten ilman eri sopimusta myös maan B tuotteita.

Vuoteen 1908 mennessä Isolla-Britannialla oli tällainen sopimus jo 46 valtion kanssa, ja se käsitti myös siirtomaissa valmistettuja tuotteita. Saksalla ja Ranskalla oli sopimuksia jonkin verran vähemmän.