Claude Renoir
Claude Renoir (4. joulukuuta 1914 Pariisi – 5. syyskuuta 1993 Troyes) oli ranskalainen elokuvaaja. Hän toimi pääkuvaajana muun muassa setänsä Jean Renoirin elokuvissa Joki (1951) ja Kultaiset vaunut (1952).[1]
Claude Renoir aloitti uransa 1930-luvulla setänsä elokuvien avustavissa tehtävissä ja toimi sitten Christian Matras’n ja Boris Kaufmanin kamera-assistenttina. Toisen maailmansodan aikana hän palveli Ranskan laivaston elokuvaosastolla ja palasi sodan jälkeen näytelmäelokuvien pariin. Hänen myöhäisempiä kuvaustöitään olivat Henri-Georges Clouzot’n Picasso – arvoitus (1956), Roger Vadimin Barbarella (1968) ja Lewis Gilbertin 007 rakastettuni (1977). Hän jatkoi elokuvaajana 1970-luvun loppuun asti, kunnes paheneva näkövamma esti työskentelyn. Claude Renoir kuoli 1993.[1][2]
Claude Renoir sekoitetaan usein (muun muassa Elonetissä)[3] samannimiseen setäänsä (1901–1969), joka tuotti joitakin veljensä Jean Renoirin elokuvia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pendergast, Tom & Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 4: Writers and Production Artists, 4th edition, s. 695–696. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.4.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Pace, Eric: Claude Renoir, 79, A Cinematographer With a Painter's Eye, The New York Times 13.9.1993, viitattu 8.4.2015.
- ↑ Claude Renoir Elonetissä.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Claude Renoir Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
