Claude Autant-Lara
Claude Autant-Lara (5. elokuuta 1901 Luzarches, Val-d’Oise – 5. helmikuuta 2000 Antibes) oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja, jonka tunnetuin elokuva on kansainvälisesti menestynyt Paholainen ruumiissa (1946). 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa hän oli jonkin aikaa Euroopan parlamentin jäsen.
Claude Autant-Lara vietti osan kouluvuosistaan Lontoossa, jonne hänen pasifistiäitinsä oli paennut ensimmäistä maailmansotaa. Elokuvauransa alussa hän toimi lavastajana ja puvustajana muun muassa Jean Renoirin mykkäelokuvassa Nana (1926), jossa hän myös näytteli.
Autant-Lara oli tuottelias ohjaaja, jonka tuotanto käsittää yli 30 elokuvaa. Niissä hän keskittyi erityisesti juonirakenteisiin ja dialogiin, ja teemana oli usein porvarillisen yhteiskunnan provokatiivinen kritisointi.[1]
Claude Autant-Lara oli nuorena voimakkaan vasemmistolainen, mutta vaihtoi kantaansa oikealle laidalle ja ryhtyi Kansallisen rintaman kannattajaksi. Hänet valittiin 1989 Euroopan parlamenttiin sen vanhimpana edustajana, mutta joutui pian eroamaan loukattuaan lehtihaastattelussa Simone Veilia ja muita keskitysleireiltä selviytyneitä. Hänet erotettiin myös Académie des Beaux-Artsin jäsenyydestä.
Autant-Lara kuoli Antibesissa 98-vuotiaana helmikuussa 2000.
Ohjauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oikeusmurha!!! (L’Affaire du Courrier de Lyon, 1937, ohjaus Maurice Lehmannin kanssa)
- Katuojassa (Le Ruisseau, 1938, ohjaus Maurice Lehmannin kanssa)
- Varkaiden kesken (Fric-Frac, 1939, ohjaus Maurice Lehmannin kanssa)
- Herttua saa rukkaset (Le Mariage de Chiffon, 1941)
- Sylvie et le fantôme (1945)
- Paholainen ruumiissa (Le Diable au corps, 1946)
- Sadan murhan majatalo (L’Auberge rouge, 1951)
- 7 kuolemansyntiä (Les Sept péchés capitaux, 1952)
- Kun rakkaus kypsyy (Le Blé en herbe, 1953)
- Punaista ja mustaa (Le Rouge et le noir, 1954)
- Yön kuningatar (Marguerite de la nuit, 1955)
- Mustaa lihaa Pariisissa (La Traversée de Paris, 1956)
- Peluri (Le Joueur, 1958)
- Rakkaus on kohtaloni (En cas de malheur, 1958)
- Les Régates de San Francisco (1959)
- Vihreä tamma (La Jument verte, 1959)
- Henrik IV:nnen lemmenseikkailut (Vive Henri IV, Vive l’amour, 1960)
- Monte Criston kreivi (Le Comte de Monte-Cristo, 1961)
- Älä tapa! (Tu ne tueras point, 1961)
- Le Meurtrier (1962)
- Aujourd’hui (1967)
- Le Franciscain de Bourges (1967)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Daley, Suzanne: Claude Autant-Lara, 98, a Film Director, muistokirjoitus The New York Timesissa 9.2.2000. Viitattu 25.9.2015.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
