Cléo de Mérode

Cléo de Mérode, kuva vuodelta 1903.

Cléopâtre-Diane de Mérode (27. syyskuuta 1875 - 17. lokakuuta 1966) oli ranskalainen tanssijatar sekä taidemalli. Häntä pidetään ensimmäisenä nykyaikaisena julkkiksena, sillä hänestä otetut valokuvat levisivät postikortteina ympäri maailman. Mérode, Liane de Pougy ja Émilienne d'Alençon olivat aikansa suuria kuuluisuuksia ja kauneuskuningattaria.

Mérode oli väitetysti, mutta ei todistetusti Belgian kuninkaan Leopold II:n rakastajatar.

Elämänvaiheita

Varhaisvaiheet

Cléo de Mérode syntyi taiteelliseen ja aristokraattiseen perheeseen. Hänen äitinsä oli itävaltalainen paronitar Vincentia Maria Cäcilia Catharina de Mérode ja isänsä itävaltalainen juristi Theodor Christomannos. Vanhemmat eivät olleet naimisissa eivätkä olleet väleissä. Cléo tapasi isänsä vasta täysi-ikäisenä. Cléon eno oli taidemaalari Carl von Mérode, joka esiteltiin julkisuudessa Cléon isänä.

Äiti ilmoitti tyttärensä balettitunneille tämän ollessa 8-vuotias. Mérode debytoi Pariisin oopperassa 11-vuotiaana. Yleisöä kiinnosti tanssitaitoja enemmän hänen kauneutensa. Valokuvaajat, kuten Nadar ja Léopold-Émile Reutlinger, pyysivät häntä mallikseen. Mérodesta otettuja kuvia painettiin ympäri maailmaa ja niitä levitettiin postikortteja, joista on sittemin tullut keräilykohteita. Méroden nimellä myytiin myös pelikortteja sekä alusvaatteita.

Aikalaiset ihailivat erityisesti Méroden korvat peittävää hiustyyliä, joka aiheutti kohun Tukholmassa. Puhelinlaitoksen johto halusi kieltää puhelinoperaattoreina toimineilta naisilta korvat peittäneen hiustyylin. Operaattorit uhkasivat mennä lakkoon. Miten ongelma ratkaistiin on jäänyt tuntemattomaksi, mutta tapaus todistaa sen, kuinka tunnettu Mérode oli maailmalla.

Myös Pariisin tunnetut kuvataiteilijat, kuten Giovanni Boldini, Henri de Toulouse-Lautrec, Edgar Degas, Henri Gervex ja monet muut, halusivat käyttää Mérodea mallina.

Kuuluisuutta ja skandaaleja

Cléo de Mérode ja skandaalin aiheuttanut tanssijatarveistos. Carlos Vázquez Úbedan maalaus

Mérode kauneus ja suosio herättivät myös kateutta, ja hänestä alettiin kertoa huhuja. Hänen hiustyylinsä epäiltiin muun muassa peittävän sen faktan, että hänellä ei ollut toista tai molempia korvia. Mérodella huhuttiin myös olevan suhde 60-vuotiaaseen Belgian kuninkaaseen Leopold II:een. Leopold oli tunnettu naistenmies, ja hän oli ihastunut heti nähtyään Méroden tanssivan. Tilannetta ei parantanut se, että kolme vuotta myöhemmin kuningas tapasi 16-vuotiaan prostituoidun, jonka kanssa teki kaksi lasta. Ilkeämielinen julkisuus sekoitti tapaukset tahallisesti keskenään. Sanomalehti New York Times totesi vuonna 1911, että kuninkaan ja Méroden välillä ei ollut suhdetta. Mérode ei itse kommentoinut asiaa mitenkään. Belgialaiset pilkkasivat kuningastaan Cléopoldiksi.

Seuraavan skandaalin aiheutti keväällä vuonna 1896 Pariisin salongissa esitelty veistos La Danseuse , jonka oli veistänyt Alexandre Falguièr. Taiteilija väitti, että Mérode oli ollut alastonta naistanssijaa esittävän veistoksen mallina. Méroden itsensä mukaan hän oli ollut mallina vain veistoksen päälle. Kriitikoiden mielestä teos oli moderni, epämuodostunut ja vaurioitunut. Siitä, oliko Mérode mallina koko teokselle vai ei, ei ole tietoa. Hän kuitenkin käytti teoksen kopiota eräässä tanssiesityksessään. Teoksen aiheuttamaa kohua käytti hyväkseen taidemaalari Carlos Vasquez y Obeda, joka maalasi teoksen, jossa de Mérode katselee patsasta. Maalaus on nykyään yksityiskokoelmassa ja patsas Orsayn taidemuseon kokoelmissa.

Suosittuna ja tunnettuna henkilönä Mérode pääsi esiintymään myös ulkomaille. Hän esiintyi Britanniassa, missä kuningas Edward VII näki hänen esityksensä, Tanskassa ja Venäjällä. Hänen Yhdysvaltojen-kiertueensa ei ollut menestys. Mérode ansaitsi kuitenkin Yhdysvaltain kiertueellaan 40 kertaa enemmän kuin mitä Pariisin baletti maksoi hänelle, vaikka yleisö ja kriitikot olivatkin siellä hänelle penseitä.

Mérode oli uransa huipulla, kun hän otti riskin ja ryhtyi Folies Bergèren tanssijaksi. Tätä pidettiin vakavasti otettavalle tanssitaiteilijalle sopimattomana. Kabaree osoittautui menestykseksi, ja Mérode sai paljon uusia ihailijoita. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän esiintyi sotilassairaaloissa haavoittuneille. Tanssimisen hän lopetti nelikymppisenä.

Vanhuus

Vanhoilla päivillään Mérode muutti pois Pariisista Biarritzin merenrantakaupunkiin ja antoi tanssitunteja. Hän nosti vuonna 1923 oikeusjutun Peacock Alley -elokuvan tekijöitä vastaan. Elokuvassa on henkilö nimeltä Cléo de Paris, joka synnyttää avioliiton ulkopuolisen lapsen. Mérode väitti, että elokuvan yleisö yhdistää hahmon häneen. Oikeuden mukaan elokuvalla ei ollut niin paljon yhtäläisyyksiä Méroden elämään, että siitä olisi voinut antaa sen tekijöille tuomiota.

Simone de Beauvoir kirjoitti kirjassaan Toinen sukupuoli, että Cléo de Mérode on tyypillinen esimerkki vaatimattomasta taustasta lähtöisin olevasta prostituoidusta, joka keksii itselleen aatelistaustan saadakseen tasokkaampia asiakkaita. Mérode nosti Beauvoiria vastaan oikeusjutun, jossa vaati vahingonkorvaukseksi viittä miljoonaa frangia. Asiaa harkittuaan oikeus päätyi yhden frangin suuruiseen korvaukseen. Se perusteli asiaa, sillä, että aikoinaan de Mérode ei ollut tehnyt mitään katkaistakseen huhuilta siivet. Oikeus määräsi Beauvoiria poistamaan kirjastaan kaikki Mérodeen viittaavat asiat.

Méroden omaelämäkerta Le Ballet de ma vie ilmestyi vuonna 1955. Viimeisen haastattatelunsa hän antoi vuonna 1964. Hänet haudattiin toiveidensa mukaisesti äitinsä viereen.

Mérode ei avioitunut eikä hänellä ollut lapsia, ja monet olivat taipuvaisia pitämään häntä lesbona. Äitnsä kanssa Mérode asui aina tämän kuolemaan saakka. Taidemaalari Paul Klee, joka tunsi hänet, piti häntä kauneimpana elossa olevana naisena. Klee oli varma, että de Mérode oli aseksuaali.

Lisää aiheesta

• http://www.etsy.com/fi-en/listing/224467173/leopold-reutlinger-photo-cleo-de-merode