Christoph Martin Wieland

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Christoph Martin Wieland
Christoph Martin Wieland
Christoph Martin Wieland
Henkilötiedot
Syntynyt5. syyskuuta 1733
Oberholzheim, Biberach, Württemberg
Kuollut20. tammikuuta 1813 (79 vuotta)
Weimar
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielisaksa
Tuotannon kielisaksa, latina
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Christoph Martin Wieland (5. syyskuuta 1733 Oberholzheim, Biberach, Württemberg – 20. tammikuuta 1813 Weimar) oli saksalainen runoilija ja prosaisti.[1]

Geschichte der Abderiten (1887)

Wieland syntyi Oberholzheimissa. Hänen isänsä oli paikkakunnalla pappina. Hän antoi pojalleen ankaran uskonnollisen kasvatuksen. Goethen mielestä Wieland edusti kääntäjänä (Shakespeare, Horatius) keskitietä sen aikaisten kirjailijoiden periaatteiden välillä. Kesällä 1750 Wieland rakastui serkkuunsa Sophie Gutermaniin, joka innoitti häntä kirjoittamaan teoksen Die Natur der Dinge (1752) sekä kuusi muuta runokirjaa. 1760 hän matkusti Sveitsiin, jossa tapasi Jean-Jacques Rousseaun ystävän Julie de Bondelin. Hän kirjoitti Sveitsin vuosinaan teokset Der geprüfte Abraham (1753), Sympathien (1756), Empfindungen eines Christen (1757). Wieland käänsi antiikin kreikan- ja latinankielistä kirjallisuutta. Wielandilla oli aikanaan vahva vaikutus saksalaiseen kirjallisuuteen.lähde?

”

Se käsi, joka meitä ohjaa,
ei päästä meitä kuiluun luisumaan.
Ja vaikkei toivon luoti tapaa pohjaan,
pysyköön kukin luottamuksessaan:
yö vaihtuu sarastukseen ajallaan.

”

– Christoph Martin Wieland, Oberon 1. laululähde?

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wielandin isä oli protestanttinen pappi. Wieland sai hurskaan, vakavan kasvatuksen. Jo 12-vuotiaana hän kirjoitti runoja latinaksi ja äidinkielellään saksaksi ja hankki varhain laajan koulutuksen. Hän kävi 1747–1749 pietististä koulua Klosterbergenissä Magdeburgissa, mutta luki samalla vapaa-ajattelijoiden kirjoituksia ja joutui vaikeisiin henkisiin ristiriitoihin. Hän oli lahjakkaan sukulaisensa Sophie von Gutermann (myöhemmin Sophie von La Roche) vaikutteiden alainen, jolloin hänen idealistiset suunnitelmansa vahvistuivat. Hän alkoi 1750 kirjoittaa vakavissaan.[1]

Wieland opiskeli kaksi vuotta juridiikkaa Tübingenin yliopistossa ja oleskeli sitten 1752–1754 runoilija Bodmerin luona Zürichissä sekä viisi vuotta kotiopettajana siellä ja vuoden Bernissä, minkä jälkeen hän oli läheisessä suhteessa Julie Bondelin kanssa, josta sittemmin tuli Rousseaun naisystävä. Hänestä tuli 1760 kansliapäällikkö eli kaupunginkirjuri Biberachiin. Kreivi Stadionin luona lähiseudulla Warthausenissa hän löysi 1762 piirin, jossa englantilainen ja ranskalainen vapaa-ajatteluilmapiiri ja hienot nautinnot tekivät vaikutuksen Wielandiin. Hän oli herkkä ympäristön vaikutuksille ja hän hylkäsi aiemman mystis-askeettisen näkemyksensä ja julisti senjälkeisissä kirjoituksissaan vapaamielistä, epikurolaista elämänfilosofiaa. Hän avioitui 1765, sai nimityksen 1769 filosofian professoriksi ja hallitusneuvokseksi Erfurtiin. Kreivitär Anna Amalia valitsi hänet 1772 Weimarin perintöprinssin Karl Augustin ja tämän veljen kasvattajaksi, ja tehtävän päätyttyä Wieland sai 1775 elinikäisen eläkkeen.[1]

Wielandista tuli Goethen ja Herderin kanssa ystävystyttyään saksalaisen kirjallisuuselämän keskipiste. Weimarissa Wieland julkaisi kuukausilehteä Der Teutsche Merkur (1773–1789) ja sen seuraajaa Der Neue Teutsche Merkur[2] (1790–1810), joka oli pitkään merkittävin saksalainen aikakauslehti. Hänen toinen lehtensä Attisches Museum (1796–1801) ja sen jatkaja Neues Attisches Museum (1802–1810) välittivät saksalaisille kreikkalaisten kulttuuriaarteita. Hänen muistopatsaansa on veistänyt Hans Gasser, ja se paljastettiin 1857 Weimarissa, toinen 1881 Biberachissa, jonne hänen taloonsa perustettiin 1907 Wieland-museo.[1]

Kirjailijanura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wielandin ensimmäisiin kirjoituksiin vaikuttivat Friedrich Gottlieb Klopstock ja Bodmer, ja niitä leimaa tunteellisuus ja ajoittain fanaattisuus. Maallisempaan sävyyn tapahtuu siirtyminen keskeneräisessä eepoksessa Cyrus (1759) ja parissa samanaikaisessa tragediassa. Hän levitti näkemyksiään myös romaanin muodossa. Don Quijote -jäljitelmässä Die abenteuer des Don Sylvio von Rosalva (1764) hän osoittaa, kuinka "luonto voittaa haaveilun", ja teoksessa Geschichte des Agathon (1766–1767), joka on ensimmäinen saksalainen kehitysromaani, Wieland kuvaa omaa kehitystään. Hän asettaa elämäntarkoituksekseen työn henkisen kulttuurin parissa. Uuden elämänviisauden esittelyssä hän käyttää hienostuneita ironian aseita, mutta hairahtuu ranskalaisten esikuviensa tavoin usein pinnallisuuteen. Hänen ansionsa on kuitenkin, että hän vapautti saksan kielen ja saksalaisen runouden klopstockilaisesta mahtipontisuudesta.[1]

Wielandin kieli on sujuvaa ja melodista. Hänen ansiostaan etenkin itävaltalainen yläluokka kiinnostui saksankielisestä kirjallisuudesta. Hän käytti ensimmäisenä uudemman ajan kirjailijoista aineksia keskiaikaisesta satumaailmasta. Hän kuitenkin hylkäsi satujen tunnelman ja korvasi sen kepeällä ironialla, joka puhutteli aikalaisia. Ylevämpää tyyliä edustaa eepos, joka on Wielandin mestarillisimpia: Oberon (1780, osaksi suomennettu). Hän käytti siinä aineksia vanhasta ranskalaisesta ritariromaanista Huon de Bordeaux sekä sovelsi Geoffrey Chaucerin ja William Shakespearen tapaa käsitellä haltijamaailmaa. Wieland oli parhaimmillaan leikkisän ja hyväntuulisen pilailun maailmassa.[1]

Wieland oli saksalaisen psykologisen romaanin perustaja. Hän nosti etualalle henkilöiden henkisen elämän ja oppineisuuden, ja hän analysoi hienosti vaikuttimia mutta liioittelee didaktisia, pohdiskelevia aineksia. Romaanien maailma on yleensä muinaiskreikkalainen, minkä hän tunsi hyvin, mutta hän käytti antiikkia modernin elämän verhona ja katseli sitä ranskalaisten silmälasien läpi. Wielandin ansiokas työ on hänen jo Biberachin-aikaan tekemänsä 22 Shakespearen näytelmän käännöstä. Hän käänsi myös antiikin kirjailijoita. Wielandin kootut teokset Sämmtliche Werke ovat ilmestyneet 1818–1828, valikoima kirjeitä Ausgewählte Briefe 1815–1816, kirjeet Sophie von La Rochelle 1820 (uud. laitos 1894).[1]

Suomennettu tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Wieland, Christoph Martin Nordisk familjebok 32. 1921 (ruotsiksi)
  2. ↑ Der Neue Teutsche Merkur, Universität Bielefeld
  3. ↑ Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta, (Arkistoitu – Internet Archive) päivitetty 10.11.2020, viitattu 14.11.2020

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jan Philipp Reemtsma: Das Buch vom Ich, Christoph Martin Wielands Aristipp und einige seiner Zeitgenossen, 1993
  • Jan Philipp Reemtsma: Der Liebe Maskentanz. Aufsätze zum Werk Christoph Martin Wielands, 1999

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Christoph_Martin_Wieland&oldid=22306184”