Christian Winther

Christian Winther
Christian Winther
Henkilötiedot
Koko nimi	Easmus Villads Christian Ferdinand Winther
Syntynyt	29. heinäkuuta 1796 Fensmark, Næstved, Tanska
Kuollut	30. joulukuuta 1876 (80 vuotta) Pariisi, Ranska
Kansalaisuus	Tanska
Ammatti	runoilija
Kirjailija
Äidinkieli	tanska
Tuotannon kieli	tanska
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Easmus Villads Christian Ferdinand Winther (29. heinäkuuta 1796 Fensmark, Næstved, Tanska – 30. joulukuuta 1876 Pariisi, Ranska) oli tanskalainen runoilija. Hän vietti lapsuutensa Själlandissa, kävi koulua Nykjöbingissa Falsterissa, jonne hänen äitinsä muutti puolisonsa kuoltua 1808. Äiti avioitui 1812 myöhemmin piispaksi tulleen Rasmus Möllerin kanssa, jonka poika Poul Martin aiemmasta avioliitosta oli Wintherin lähin ystävä. Winther tuli 1815 ylioppilaaksi ja aloitti opinnot Kööpenhaminassa. Hän kuului ylioppilasyhdistyksen perustajiin. Hän kirjoitti ylioppilaslauluja, joista ensimmäinen, joka sisältää kertosäkeen "Herrer vi ere i aandernes rige" valmistui, sävellettiin, esitettiin ja painettiin 1820. Äitinsä toivomuksesta hän opiskeli teologiaa, mutta opinnot etenivät hitaasti ja velat kasvoivat. Hän palasi kotiin ja teki työtä tutkinnon parissa kesästä 1821 syksyyn 1824, jolloin hän suoritti teologisen virkatutkinnon. Seuraavana keväänä hän meni kotiopettajaksi varakkaaseen perheeseen, jonka tyttäreen Alfrida Müffelmanniin hän ihastui ja ikuisti tämän joihinkin runoihinsa. Hän julkaisi 1828 esikoiskokoelmansa Digte, joka toi hänelle aseman Tanskan kirjallisuudessa. Kokoelmasta ilmestyi 1832 uusi, laajempi versio, jonka suosio oli entistä suurempi.

Vuonna 1830 kuoli sekä hänen äitinsä että setänsä, joka testamenttasi hänelle suuren osan varallisuuttaan. Perinnön saatuaan Winther lähti matkalle Saksan kautta Italiaan, jossa hän oleskeli Roomassa ja Napolissa. Hän palasi Kööpenhaminaan syyskuussa 1831. Matkalla hän oli elänyt herroiksi, toteuttanut huolettomasti päähänpistojaan, laittanut pöydän koreaksi tuttavapiirinsä taiteilijoille, ja niin rahat loppuivat. Se oli osasyy siihen, että hän paluutaan seuraavana vuonna vaipui synkkyyteen, ja toinen syy siihen oli, että Alfrida Müffelmann antoi hänelle rukkaset. Sitä kiukustuneena Winther meni kihloihin mutta katui heti.

1835 ilmestynyt Nogle digte sisältää runon Själland ja runonovellin Annette. Vuonna 1840 ilmestyi kaksi kokoelmaa, joiden synkät värit eivät miellyttäneet kriitikoita. Wintherin taloudellinen tilanne oli epätoivoinen, ja elantonsa hankkimiseksi hän joutui turvautumaan nöyryyttäviin keinoihin. Hän haki turhaan koulutarkastajan paikkaa, eikä hän saanut hakemaansa lukkarinpaikkaakaan Frue kirkeen, koska häntä pidettiin siihen liian pätevänä. Alkuvuodesta 1841 hän haki vastahakoisesti papinpaikkaa, mutta yllättäen hänet valittiin tanskan kielen opettajaksi professorin tittelillä prinsessa Marianne af Mecklenburg-Strelitzille, joka oli vastikään kihlautunut Tanskan kruununprinssin kanssa.

Tehtävä päättyi yhtäkkiä, kun hänet huhtikuussa 1842 erotettiin tuntemattomista syistä. Vailla todisteita on epäilys, että hän rakastui oppilaaseensa, mutta palkka juoksi kuitenkin vielä kymmenen vuotta. Samanaikaisesti vahvistui hänen rakkautensa Julie Werliiniin (s. Lütthans 1813–1881), joka oli 1834 avioitunut lahjakkaan mutta kovan ja ankaran papin kanssa. Werliinien onneton avioliitto purkautui 1843, ja viiden vuoden kuluttua Julie Werliin ja Winther avioituivat. Winther oli kirjoittanut rakastetulleen runoja, jotka ilmestyivät aikanaan kokoelmana Til een. Ensimmäiset 23 sisältyivät kokoelmaan Digtninger (1843), 67 runoa kokoelmaan Lyriske digte (1849), 11 kokoelmaan Nye digte (1851) ja yksi kokoelmaan Nye digtninger (1851). Wintherin Samlede digtninger ilmestyi 1859–1860. Sarja sisältyi siihen, ja mukana oli uusia julkaisemattomia lauluja yhteensä 137 runoa. Myöhempiä runoja ovat 15 kokoelmassa Brogede Made (1865), 25 kokoelmassa En samling vers (1872), 32 Efterladte digte(1880) ja 51 kokoelmassa Chr. Winthers digtcyklus Til een, jonka julkaisi 1918 Julius Clausen, joka liitti niiden kehykseksi selventävän kirjoituksen. Sarja on Wintherin eroottisten runojen keskeinen osa, kokonainen rakkausromaani, suhteen hankalasta alusta aina siihen saakka, kun elämän loppu oli edessä, ja viimeisessä runossaan hän pyytää – kolme viikkoa ennen kuolemaansa – saada olla se, joka ensimmäisenä kutsutaan pois.

Wintherin elämässä oli nuoruuden jälkeen myöhemminkin surua ja vastoinkäymisiä. 1851 hän pakeni koronkiskuria, ja kotiolot olivat usein levottomia, etenkin kun tytärpuoli, jonka mielenterveys horjui ja joka äitinsä kautta tyrannisoi perhettä, sai aikaan jatkuvasti konflikteja ja muuttoja, joihin Winther mukisematta suostui, mutta hän kirjoitustyönsä ja elämänhalunsa kärsivät . matka Italiaan 1854–1855 keskeytti kokoelman Hjortens flugt (1855). kirjoitustyön. Julie Winther valitsi lopulta perheen kotipaikaksi Pariisin, jossa Winther viihtyi huonosti, ja Kööpenhaminan koti purettiin perheenisältä kysymättä. Wintherin kuoltua Pariisissa hänen ruumiinsa kuljetettiin Kööpenhaminaan. Hänelle pystytettiin muistopatsasta 1897 Frederiksbergiin. Muita teoksia ovat To fortællinger (1839), Fire noveller (1843), joista "En aftenscene" kuuluu Wintherin parhaimpiin, I naadsensaaret (1874) ja Et vendepunkt (1876). 1905 ilmestyivät Wintherin Samlede digtninge. Winther pysytteli pelkästään kirjallisuuden parissa, eikä hän sekaantunut poliittiseen elämään vaan pysytteli syrjässä, toisin kuin suuri osa hänen aikalaisistaan Tanskan parnassossa.

Suomennettuja runoja

• Eräälle: ote runosikermästä. (Til een) suom. Lauri Viljanen, Teoksessa: Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja. WSOY 1930
• Kaipaus (Længsel), suom. Aale Tynni. Teoksessa: Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa WSOY 1957, 1974, 2004.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Christian Winther Wikimedia Commonsissa