Christian Theodor Oker-Blom

Christian Theodor Oker-Blom

Christian Oker-Blom

Christian Theodor Oker-Blom (vuoteen 1865 Åkerblom; 7. elokuuta 1822 Sortavala – 9. elokuuta 1900) oli suomalainen upseeri, joka teki uransa Venäjän armeijassa ja nousi lopulta kenraaliksi. Hän toimi myös senaattorina. Christian Åkerblom aateloitiin vuonna 1866 ja otti silloin nimekseen Oker-Blom ja tunnuslausekseen "Oma toimi Luojan apu". Oker-Blom-suku on sittemmin ritarihuoneella Suomen Aatelissuku numero 239.

Oker-Blom toimi lisäksi sekä Viipurin läänin kuvernöörinä (1866–1882), että senaattorina Helsingissä (1882–1891), jossa hänet tunnettiin hyvin suomalaismielisenä poliitikkona senaattori Yrjö-Koskisen kanssa. Jäätyään eläkkeelle hän edelleen jatkoi kirjoittamistaan yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista. Maanpuolustuskysymykset kuuluivat hänen erikoisosaamisalaansa koko uransa ajan ja hänellä olikin merkittävä rooli siinä, että asevelvollisuus otettiin Suomessa käyttöön.

Sotilasura

Christian Åkerblom oli sortavalaisen kappalaisen ja varakirkkoherran Gustav Vilhelm Åkerblomin poika. Christian ei kuitenkaan seurannut suvun perinnettä teologina tai virkamiehenä. Hän hakeutui Suomen kadettikouluun Haminaan.

Suomen kadettikoulusta valmistuneilla oli Suomen suurruhtinaskunnan aikaan samat mahdollisuudet luoda uraa Venäjän armeijassa kuin oli parhaista venäläisistä sotakouluista valmistuneillakin. 31-vuotiaana Christian oli ylennetty yliluutnantiksi ja hän sai komennuksen Pietarin sota-akatemiaan. Kaksi vuotta myöhemmin (1855) hän valmistui koulusta ja sai ylennyksen kapteeniksi. Siihen mennessä oli Kriminsota myös syttynyt. Åkerblom ei osallistunut varsinaisiin sotatoimiin, kun hänen joukkonsa lähetettiin turvaamaan Venäjän läntistä rajaa.

Vuonna 1861 sai Christian komennuksen Suomeen. Hänet nimitettiin esikuntapäälliköksi tulevaan suomalaiseen sotilasalueeseen. Suomalaisen sotilasalueen esikunta oli venäläinen viranomainen ja käsitti Suomessa olevat venäläiset joukot. Tässä toimessa Christian Åkerblom oli kenraalikuvernöörin lähin sotilasneuvonantaja.

Christian Oker-Blom oli saavuttanut everstin arvon aatelointihetkellä. Hän jäi esikuntaan, vaikkakin hoiti pääasiassa siviilivirkaa ja hänet ylennettiin vielä kenraaliluutnantiksi ja eläköityessään kenraaliksi.

Asevelvollisuuden käyttöönotto

Christian Oker-Blomin osaamisalue keskittyi lähinnä maanpuolustuskysymyksiin. Toimiessaan esikuntapäällikkönä hän laati ehdotuksen Suomen suurruhtinaskunnan puolustusvoimain uudelleenorganisoinnista. Ehdotuksessaan hän kritisoi voimakkaasti Suomessa sovellettavaa kahta eri miehitysjärjestelmää. Hän puolusti asevelvollisuutta, josta oli tullut entistä tavanomaisempi ulkomailla.

Saksa-Ranska -sodan perusteella tehtiin Venäjällä 1870 periaatepäätös ottaa käyttöön uusi sotilasjärjestys, mikä käytännössä tarkoitti ratkaisevaa askelta asevelvollisuutta kohden. Seuraavana vuonna Aleksanteri II julkaisi manifestin, jonka mukaan asevelvollisuus koskisi myös Suomea ja kenraalikuvernööri Adlerberg kutsui koolle komitean, jonka tehtävänä oli tutkia mahdollisuuksia asevelvollisuuden soveltamiseksi. Christian Oker-Blom lähetti kenraalikuvernöörille vanhan ehdotuksensa Suomen puolustusvoimain uudelleenorganisoinnista, mutta sai vastaukseksi, että esitys ei enää nykyisissä olosuhteissa ollut ajankohtainen. Oker-Blomia ei myöskään kutsuttu juuri perustetun komitean jäseneksi.

Christian Oker-Blom päätti vallitsevassa tilanteessa tuoda julki mielipiteensä julkaisemalla esitteen ” Kort öfversigt af försvarskrafternas organisation i närvarande tid”. Esitteessä hän selvitti, kuinka puolustusvoimat oli organisoitu muissa, lähinnä eurooppalaisissa, maissa. Kuten aiemmassa esityksessään oli hänen päälinjansa se, että miehitysjärjestelmä Suomen osalta oli vanhentunut ja vaihtoehto, jonka puolestapuhuja hän oli, oli vakituinen ydinjoukko yhdistettynä yleiseen asevelvollisuuteen, joka oli sovellettu Suomen olosuhteisiin.

Asevelvollisuus oli valtiopäivien tärkein kysymys vuonna 1877. Christian Oker-Blom osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville ja oli asevelvollisuutta valmistelevan maanpuolustustyöryhmän jäsen. Valtiopäivät hyväksyivät asevelvollisuuteen siirtymisen ja Oker-Blom nimitettiin asevelvollisuuden käyttöönottokomitean ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Oker-Blom osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1867, 1872, 1877–1878, 1882, 1885, 1888 ja 1894.

Vuonna 1882, jolloin Christian Oker-Blom nimitettiin senaattoriksi ja tarkemmin ottaen senaatin talousosaston jäseneksi ja siviilitoimituskunnan päälliköksi, havaittiin ensimmäistä kertaa uudet poliittiset ryhmäjaot senaattoreiden nimityksissä. Oker-Blomin lisäksi samana vuonna valittiin fennomaanisen suuntauksen johtajaksi Georg Zacharias Forsman (vuodesta 1884 eteenpäin aateloituna Yrjö-Koskinen) ja liberaalipuolueen johtohahmo Leo Mechelin senaattoriksi. Oker-Blom kuten Yrjö-Koskinenkin laski kuuluvansa fennomaanipuolueeseen. Oker-Blom ja Yrjö-Koskinen seurustelivat keskenään myös yksityiselämässään.

Oker-Blomien kotona erityisesti rouva Julia Maria Lovisa (o.s. Böckelman) kuuluu kannattaneen J.V. Snellmanin kansallisuus- ja kielioppeja. Christian Oker-Blom omaksui myös ajatuksen, että koulutetun ruotsinkielisen eliitin tehtävä on johtaa vahvan kansallistunteen ja kansallisvaltion rakentamista suomeksi. Suomalainen kulttuuri oli yhteensitova tekijä fennomaanien kansallisuusajatuksessa ja yleinen kansalaiskoulutus oli merkittävässä asemassa kansallisuusprojektin onnistumisessa. Oker-Blom oli ennen aikaansa senaattorina, Viipurin läänin kuvernöörin roolissa, vaikuttanut kansakoulujen rakentamiseen. Hänellä oli merkittävä rooli joidenkin maatalouskoulujen ja seminaarien perustamisessa. Fennomaanit katsoivat yleisen asevelvollisuuden lisäävän mahdollisuuksia vahvistaa eri yhteiskuntaluokkien välisiä suhteita, kun järjestelmä aikaisemmin rasitti eniten maanviljelijöitä. Oli pitkälti Oker-Blomin ansiota, että fennomaanit aikaisessa vaiheessa ajoivat yleistä asevelvollisuutta.

Christian Oker-Blom kävi ainakin ajoittain ammattiuransa lopulla Venäjällä. Viimeisinä senaatin vuosinaan hänet nimettiin Suomen asioiden komiteaan, joka oli sidoksissa Pietarin ministeriösihteeristöön, joka puolestaan valmisteli ja esitteli Suomen asioita keisarille. Finsk Militär Tidskriftissä olleesta nekrologista käy ilmi, että tämä komiteajäsenyys oli hänelle merkityksettömin tehtävä. Nekrologin kirjoittajan mielestä Oker-Blomilla oli aivan liian avosydäminen ja suorasukainen luonne diplomaattisia kysymyksiä ajatellen. Ennen eläkkeelle hakeutumistaan vuonna 1891 toimi hän hetken aikaa Suomen v.t. kenraalikuvernöörinä kreivi Heidensin virkavapaan aikana.

Perhe

Perheeseen syntyi kahdeksan lasta: Aina Maria Elisabet (1852–1920), Axel Hjalmar (1856–1857), Georg Christian (1859–1892), Edgar Ferdinand (1861–1887), Maximilian Ernst Gustaf (1863–1917), Alexander Julius (1865–1888), Alfons Constantin (1868–1923) ja Hjalmar Christian (1870–1937). Maximilian (Max) Oker-Blom teki sittemmin varteenotettavan uran lääketieteen alalla. Vain Max sai miespuolisia jälkeläisiä, jotka kantavat Oker-Blomin sukunimeä.

Lähteet

• F.W., "Nekrolog, general Ch. Th. Oker-Blom", Finsk Militär Tidskrift, Helsingfors 1900, s. 401–404.
• Kivelä, Risto, Asevelvollisuus päähänpinttymänä – Ch. T. Oker-Blomin elämä ja asevelvollisuusaiheiset kirjoitukset, Harjoitusaine hum. kand. tutkintoa varten Suomen historiassa, [ort och årtal saknas].
• Savolainen, Raimo, "Oker-Blom, Christian Theodor (1822–1900)", Suomen Kansallisbiografia, SKS.
• Oker-Blom, Christian T., Kort öfversigt af försvarskrafternas organisation i närvarande tid, Wiborg 1872.
• Oker-Blom, Nils, "Max Oker-Blom 1963–1917. I forskningens och folkupplysningens tjänst", Hippokrates. Suomen Lääketieteen historian Seuran vuosikirja, Helsinki 1991.
• Stubb, Elisabeth, "Christian Theodor Oker-Blom (1822–1900) – Oma toimi Luojan apu", Ätten Oker-Blom, Helsingfors 2009.
• http://genealogy.oker-blom.org^{[vanhentunut linkki]}
• Raimo Savolainen: Oker-Blom, Christian Theodor Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.