Chevrolet Corvair
| Chevrolet Corvair | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat Argentiina Meksiko Venezuela Sveitsi Belgia.svg){kind=small} Etelä-Afrikka |
| Valmistaja | General Motors |
| Valmistusvuodet | 1959–1969 |
| Tuotantomäärä | 1 835 170 kpl |
| Korimalli | 2-ovinen convertible, coupé, hardtop, pick up, 4-ovinen sedan, hardtop, station wagon, 6-ovinen pakettiauto, 8-ovinen pakettiauto |
| Luokka | alempi keskiluokka |
| Teho | 63 kW (80 hv) - 134 kW (180 hv, turbomalli, SAE brutto) |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | takaveto |
Corvair oli Chevroletin kiistelty automalli 1960-luvulla. Erikoisen mallista teki sen takamoottorisuus, joka oli harvinaista Yhdysvalloissa. Malli tehtiin kilpailemaan suosittua Volkswagenin Kuplaa vastaan, mutta siitä ei koskaan tullut kovin menestyksellistä mallia yleismaailmallisesti. Amerikassa Corvairia valmistettiin kuitenkin 1,8 miljoonaa kappaletta. Suomeen tuodussa mallissa oli kuusisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori, jonka iskutilavuus oli 2687 cm³ ja teho 110 hevosvoimaa. Auton omamassa oli 1155 kg.[1]
Corvarissa nähtiin myös yksi ensimmäisistä tuotantoautoihin asennetuista turboahtimista.
Ajo-ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Corvairin ajo-ominaisuudet olivat epätavalliset amerikkalaiseksi autoksi. Takana olevasta moottorista johtuen auto oli yliohjautuva eikä aliohjautuva, johon amerikkalaiset autoilijat olivat tottuneet. Ongelmana oli myös heikko suuntavakavuus suurilla nopeuksilla sekä liian hidas ohjaus.[2]
Mallivuodeksi 1965 esitellyn toisen sukupolven Corvairin kori muotoiltiin uudelleen, jolloin se sai runsaasti eurooppalaisia vaikutteita. Takapyörien kiinnitystä muutettiin auton voimakkaan yliohjautuvuuden lieventämiseksi.[3]
Kaarteissa Corvair kulkee vakaasti, mutta varsinkin tiukoissa mutkissa kuljettajan täytyy ottaa huomioon hidas ohjaus.[2]
Loppuaikoina auton turvallisuus sai kyseenalaista mainetta etumoottorisiin autoihin tottuneiden amerikkalaisten käsissä. Takapainoisen auton käsittelyvaikeudet johtivat usein onnettomuuksiin. Kuluttajaoikeusaktivisti ja myöhemmin myös presidenttiehdokas Ralph Nader, joka ajoi useiden auto-onnettomuuksissa kuolleiden ja loukkaantuneiden asioita, kirjoitti vuonna 1965 kirjan Unsafe at Any Speed (’Vaarallinen kaikilla nopeuksilla’), jossa hän tarkasteli yhdysvaltalaisten autojen turvallisuutta – pikemminkin turvattomuutta – ja laadun heikkouksia ja otti esimerkiksi Corvairin. Kirjan ilmestyttyä Corvairin myynti romahti. Corvairin teknisiksi ongelmiksi mainittiin etenkin liian kevyt takajousitus ja moottorin ylikuumeneminen. [4]
Osaltaan Ralph Naderin pamfletti johti Yhdysvalloissa autoja koskeneiden turvallisuusnormien kiristämiseen. Turvavöistä ja muista autojen turvavarusteista annettiin viralliset määräykset. Tämä heijastui nopeasti laajemmallekin, koska Yhdysvallat oli tärkeä markkina-alue myös muun maailman, varsinkin Japanin autoteollisuudelle.[5]
Mallit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen sukupolven Corvaireja valmistettiin vuosina 1960–1964 ja toisen sukupolven vuodesta 1965. Auton valmistus lopetettiin vuonna 1969.
Corvairia tuotettiin lähes kaikilla kuviteltavissa olevilla korimalleilla. Malleihin kuului neliovinen sedan, neliovinen farmari, coupe, cabriolet, pakettiauto ja avolava.
Turboahdettu malli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Corvairin malli Monza Spyder oli maailman ensimmäisiä turboahdettuja autoja, jota valmistettiin vuosina 1962-1966. Se kiihtyi 0-100 km/t vain 9,0 sekunnissa tehtaan ilmoituksen mukaan ja huippunopeus oli 190 km/t. Turbomallin moottori oli 2683 cm³ bokserikuutosmoottori (164 cid).[6]
Turbomallin ajettavuutta on parannettu jäykemmällä jousituksella. Ongelmana on kuitenkin tunnoton ja liian hidas ohjaus, yli viisi kierrosta. Kaarreajo-ominaisuudet ovat Corvairissa melko vakaat, kunhan kuljettaja ottaa huomioon hitaan ohjauksen. Takana ovat kaksoisnivelletyt vetoakselit sekä päällekkäiset tukivarret.[6]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chevrolet Corvair esiteltiin Helsingin messuhallissa vuonna 1960 järjestetyssä autonäyttelyssä, mutta siitä oli ehditty kirjoittaa suomalaisessa lehdistössä vilkkaasti jo etukäteen.[7] Vuonna 1965 Corvair maksoi Suomessa 19 000 markkaa (vuoden 2005 rahassa 28 600 euroa) ja oli tuolloin myydyistä Chevrolet-henkilöautoista hinnaltaan edullisin. Muita saman hintaluokan autoja olivat Citroen DS 19, Ford Fairlane, Mercedes-Benz 220 ja Rover 2000.[8] Corvair herätti kiinnostusta autoalan asiantuntijoissa, koska se poikkesi monessa suhteessa Chevroletin totutuista piirteistä. Käytännössä Corvair kuitenkin jäi Suomessa niin harvinaiseksi autoksi, että läheskään kaikki maanteillä liikkuneet eivät sitä koskaan nähneet.[9] Vuoden 1999 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli kuusi Corvairia.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Onni Pohjanen – A. I. Walli: Uusi autokirja, s. 516. WSOY, 1965, Porvoo.
- ↑ a b Tekniikan Maailma 10/1960, koeajo
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1966, s. 210. Helsinki: Otava, 1965.
- ↑ Kimmo Levä (toim.): Auton vuosisata. Mobilia-vuosikirja 1999, s. 59–60. Mobilia-säätiö, 1999, Kangasala.
- ↑ Kimmo Levä (toim.): Tulevaisuuden teemat: Mobilia-vuosikirja 1995, s. 34. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1995.
- ↑ a b Mobilisti 5/1998, sivut 44-47
- ↑ Olli J. Ojanen: Letukoita ja limusiineja, s. 88. Helsinki: Alfamer Oy, 1999.
- ↑ Pohjanen - Walli: Uusi autokirja, s. 516–529.
- ↑ Ojanen 1999, s. 88.
- ↑ Kari Pynnä: Näillä ajamme: Suomen autokantatilasto 31.12.1999. Tekniikan Maailma 11/2000, s. 151. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chevrolet Corvair Wikimedia Commonsissa
