Chenjerai Hove
Chenjerai Hove (9. helmikuuta 1956 Mazvihwa, Rhodesia – 12. heinäkuuta 2015 Stavanger, Norja) oli zimbabwelainen kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti.[1][2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hove syntyi Rhodesian maaseudulla lähellä Zvishavanen kaivoskaupunkia[2] paikallisen päällikön poikana. Hän opiskeli kotimaansa katolisissa kouluissa, sitten yliopistoissa Etelä-Afrikassa ja Hararessa. Opintojensa jälkeen Hove työskenteli opettajana ja kustannustoiminnassa.[1] Vuonna 1984 hänestä tuli Zimbabwen kirjailijaliiton ensimmäinen puheenjohtaja[1], jona hän toimi vuoteen 1992.[2] Vuonna 1990 hänestä tuli Zimbabwen ihmisoikeusjärjestön perustavan johtokunnan jäsen.[1]
Toimiessaan Zimbabwen PEN:in puheenjohtajana Hove sai osakseen Robert Mugaben hallinnon vihamielisyyden.[2] Hän asui maanpaossa vuodesta 2000-luvun alkuvuosista lähtien.[1][2] Hove matkusti laajalti ja toimi yliopistojen residenssikirjailijana länsimaissa.[2] Aluksi hän pakeni Ranskaan ja sitten Yhdysvaltoihin.[1] Välillä hän vietti aikaansa myös Alankomaissa[2], mutta lopulta hän siirtyi Norjaan, jossa kuoli 59-vuotiaana maksan vajaatoimintaan. Leskeksi jäi vaimo Tekla. Hovella oli myös kuusi lasta.[1]
Kirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hoven tuotantoon kuuluu romaaneja, runoja, näytelmiä ja esseitä.[1] Hän kirjoitti sekä äidinkielellään shonaksi että englanniksi. Kansainväliseen näkyvyyteen hän nousi ensimmäisellä englanninkielisellä romaanillaan (Bones, 1988), joka toi hänelle Noma-palkinnon julkaisusta Afrikassa ja josta on tehty käännökset lukuisille kielille.[2] Bones sijoittuu aiheeltaan Rhodesiaan ennen maan itsenäistymistä Zimbabwena.[1] Runokokoelmia Hove julkaisi neljä.[2]
