Cheetah Chrome
Cheetah Chrome | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Eugene O’Connor |
Syntynyt | 18. helmikuuta 1955 Cleveland, Ohio |
Ammatti | muusikko |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Cheetah Chrome |
Tyylilajit | punk rock |
Soittimet | kitara |
Yhtyeet | The Dead Boys, Rocket From The Tombs, Ronnie Spector, Nico |
Levy-yhtiöt | Sire Records |
Aiheesta muualla | |
www.cheetahchrome.net/newtabsrs.html | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Cheetah Chrome (oik. Eugene O’Connor, s. 18. helmikuuta 1955 Cleveland, Ohio) on yhdysvaltalainen muusikko, joka soitti kitaraa The Dead Boys -yhtyeessä. Cheetah Chrome oli ensimmäisiä amerikkalaisen punkrockin kitarasankareita 1970-luvun puolivälissä ja merkittävä osa New Yorkin CBGB-klubilla alkaneen amerikkalaisen punkin skeneä.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gene O’Connorina Clevelandissa syntynyt Cheetah Chrome oli jo nuorena suuri The Stoogesin, MC5:n ja Alice Cooperin fani, ja hän alkoi soittaa kitaraa niiden innoittamana. Cheetah soitti Clevelandissa useissa eri kokoonpanoissa yhdessä rumpali John Madanskyn kanssa, joka myöhemmin tunnettiin Dead Boysin rumpalina nimellä Johnny Blitz.[2][1]
Ilmoituksen kautta Chrome ja Blitz tapasivat muusikko Peter Laughnerin ja liittyivät hänen Rocket From The Tombs -protopunk-yhtyeeseensä. Bändi äänitti useita demoja, mutta luovat erimielisyydet hajottivat yhtyeen ennen kuin se ehti tehdä suurempaa vaikutusta Clevelandin ulkopuolella. Rocket From The Tombs hajosi kahdeksi paremmin tunnetuksi eri bändiksi. Laughner ja David Thomas perustivat kokeellisen Pere Ubun, kun taas Chrome ja Blitz yhdistivät voimansa Stiv Batorsin ja kitaristi Jimmy Zeron kanssa ja perustivat Dead Boysin. Yhtyeeseen liittyi myöhemmin myös basisti Jeff Magnum.[1]
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d1/Dead_Boys_1977_press_photo.jpg/277px-Dead_Boys_1977_press_photo.jpg)
Dead Boys soitti usein New Yorkissa CBGB-klubilla, ja vuonna 1977 se julkaisi debyyttialbuminsaYoung, Loud and Snotty. Albumilta löytyy yhtyeen klassikko ”Sonic Reducer”. Vuonna 1978 Dead Boys julkaisi vielä toisen albumin We Have Come for Your Children, jonka kappale ”Ain’t It Fun”, on yhtyeen tunnetuimpia.[1]
Dead Boysin jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Dead Boysin hajottua Cheetah Chrome soitti ympäri New Yorkia, The Stilettos- ja Cheetah Chrome and the Casualties -yhtyeiden kanssa. Hän äänitti myös soolosinglen ”Still Wanna Die”/”Take Me Home”. Hän soitti hetken aikaa myös Velvet Undergroundin laulajan Nicon taustabändissä.[1]
Vähän tämän jälkeen hän soitti Ronnie Spectorin sooloalbumilla Siren. 1980-luvulla hän teki useita levytyksiä, muun muassa oman yhtyeensä Cheetah Chrome and the Ghetto Dogsin kanssa. Hän soitti myös Jeff Dahlin kappaleessa ”I Kill Me”. Lisäksi hän soitti The Dead Boysin reunion-keikoilla 1980-luvulla.[2]
1990-luvulla Cheetah Chrome muutti Nashvilleen Tennesseehen ja äänitti siellä livealbumin Alive in Detroit Hamtraickissa Michiganissa. Keikalla Chrome vitsaili huhusta, jonka mukaan hän olisi kuollut – huhu, joka oli johtanut jopa muistokirjoitukseen eräässä newyorkilaisessa sanomalehdessä.[2]
Vuonna 2002 hän soitti kitaraa False Alarm’s -yhtyeen albumilla Fuck’Em All We’ve All Ready (Now) Won! Chrome oli myös mukana lyhytikäisessä kokoonpanossa Shotgun Rationale yhdessä Testors-yhtyeen Sonny Vincentin ja The Replacementsin Bob Stinsonin kanssa.
Hän soitti kitaraa myös Sonny Vincentin sooloalbumilla Pure Filth. Hänen asemansa punk-ikonina ikuistettiin Tommy Womackin kappaleessa ”Whatever Happened to Cheetah Chrome?” (”Mitä tapahtui Cheetah Chromelle?”), joka ilmestyi Womackin vuoden 1998 albumilla Positively Na Na.[2]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cheetah Chrome Wikimedia Commonsissa