Charles Trépardoux

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Charles-Armand Trépardoux
Henkilötiedot
Syntynyt26. helmikuuta 1853
Pariisi
Kuollut4. toukokuuta 1920
Arcueil, Val-de-Marne

Charles-Armand Trépardoux (26. helmikuuta 1853, Pariisi – 4. toukokuuta 1920, Arcueil, Val-de-Marne) oli ranskalainen insinööri, höyryautojen valmistaja ja ranskalaisen ajoneuvoteollisuuden pioneeri.

Charles Trépardoux syntyi Pariisin 6. kaupunginosassa, Rue Ferou:n varrella, vuonna 1853. Isänsä kannustamana hän suuntautui teknisille aloille ja vuosina 1868 – 1871 hän opiskeli Angers'ssa École impériale d´Arts et Métiers -oppilaitoksessa, josta valmistui insinööriksi. Trépardoux suoritti asepalveluksensa pioneerirykmentissä Ranskan-Preussin sodan aikana ja vapautettiin täysinpalvelleena vuonna 1873. Tämän jälkeen hän työskenteli Pariisissa teknisenä piirtäjänä. Vuonna 1877 hän avioitui ensimmäisen vaimonsa, Marie Jolyn kanssa, mutta tämä menehtyi jo muutama kuukausi häiden jälkeen.[1]

Georges Bouton ja markiisi De Dion

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noihin aikoihin Trépardoux asui Rue de Clignancourtin varrella Pariisin 18. kaupunginosassa. Hän tutustui tällöin samassa kaupunginosassa asuneeseen mekaanikkoon nimeltä Georges Bouton. He avasivat yhdessä mekaanisiin kojeisiin ja korkealaatuisiin teknisiin laitteisiin erikoistuneen liikkeen Passage Léonille 18. kaupunginosassa kulkevan Rue de La Chapellen läheisyyteen. Toimeentulonsa varmistamiseksi ja valikoimiensa laajentamiseksi he valmistivat työpajassaan myös laivojen ja vetureiden höyrykäyttöisiä pienoismalleja, joiden tilaajana on Boulevard des Italiensilla sijainnut Giroux’n liike. Vuonna 1879 Trépardoux avioitui Boutonin nuoremman sisaren Eugénie-Ernestinen kanssa.[1]

Liike tuotti toimeentulon kahdelle perheelle, mutta ei kuitenkaan riittävästi, että Trépardoux olisi voinut toteuttaa haaveensa höyryauton rakentamisesta. Tästä huolimatta hän työskenteli vaunukäyttöön soveltuvan, kevyen höyrykattilan kehittelyn parissa. Vuoden 1881 loppupuolella ”aristokraatti ja lelumaakari”, markiisi Jules-Albert de Dion kiinnitti huomionsa Giroux’n ikkunassa näytteillä olleeseen höyryveturin pienoismalliin. Hän etsi yhteyden mallin valmistajiin ja neuvottelujen jälkeen sitoutui kustantamaan täysikokoisen, vaunukäyttöön soveltuvan höyrykoneen kehityksen ja valmistamisen. Kolmikko perusti Trépardoux & Cie, ingénieurs-constructeurs -nimisen yhtiön Pariisissa vuonna 1883. Nimen loppuosa oli monikkomuodossa, vaikka ainoastaan Trépardoux’lla oli insinöörin tutkinto.[1]

De Dion, Bouton & Trépardoux

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1884 De Dion, Bouton & Trépardoux:n
"La Marquise"

Yhtiön kevyt höyrykattila patentoitiin ja se oli lukuisin määrin käytössä Seinen työveneissä ja huvijahdeissa. Vuonna 1884 yhtiön tuotanto siirrettiin Pariisin ulkopuolelle Puteaux’n kaupunkiin. Vuonna 1887 yhtiön nimeksi muutettiin De Dion, Bouton & Trépardoux. Vuonna 1888 Trépardoux alkoi toimia kunnallispolitiikassa ja hänet nimitettiin Puteaux’n kaupunginvaltuuston liikennevaliokuntaan, jossa hän työskenteli läheisessä suhteessa kaupunginjohtajan kanssa. Myöhemmin hänet valittiin apulaiskaupunginjohtajaksi. Hänellä oli vahva panos mm. raitiovaunulinjan Marly-le Roi – Porte Maillot valmistelussa. Linja kulki Puteaux’n halki ja Trepardoux’n toimekkuuden ansiosta reittiä varten Seinen yli rakennettiin silta, Pont de Neuilly. Höyrykonekäyttöisillä raitiovaunuilla ajettava reitti otettiin käyttöön vuonna 1892 ja höyrykoneilla ajettiin vuoden 1900 loppupuolelle.

1887 De Dion-Boutonin höyrykäyttöinen nelipyörä.

Trépardoux’n vaimo Eugénie kuoli vuonna 1890 heidän toisen lapsensa synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Trépardoux masentui syvästi ja menettää mielenkiintonsa työntekoon ja samalla otteensa yhtiöön. De Dion alkaa vahvasti ajamaan läpi omia näkemyksiään: Irti höyrykoneista - kohden bensiinimoottoreita. Trepardoux saa loppuun suunnittelemansa uudenlaisen akseliston tuennan kehitystyön ja patentoi sen vuonna 1893. Koska patentista muodostui yhtiön omaisuutta, tunnetaan tämä rakenne nykyisinkin nimellä De Dion -pyöräntuenta, Trépardoux:n nimeä tässä yhteydessä tuskin kukaan tietää. De Dion -akseli otetaan ensimmäisenä käyttöön yhtiön viimeisen sukupolven höyryautoissa. Se on rakenteena myös yhtiön vuoden 1899 Voiturettessa ja monissa sitä seuraavissa henkilöautoissa.[1]

De Dion tuo Trepardoux:lle ensimmäiset polttomoottoria käsittelevät luonnoksensa vuonna 1889. Trépardoux on tiukasti sitä mieltä että: "Työskentely polttomoottorin hyväksi on työskentelyä höyrykonetta vastaan, ja samalla itseämme vastaan." Hetken näyttääkin siltä, että hän pystyy ainakin hidastamaan yhtiön siirtymistä polttomoottorien käyttöön, mutta tällöin apuun kutsutaan ulkopuolinen insinööritoimisto. Georges Bouton saa ensimmäisen moottorinsa prototyypin valmiiksi vuonna 1893.

Kun De Dion ilmoittaa, että yhtiö aikoo tulevaisuudessa luopua kokonaan höyrykoneisten ajoneuvojen valmistuksesta, on riita Trépardoux:n kanssa valmis, tämä pitää polttomoottoria ajoneuvon toimintavarmuuden kannalta epäluotettavana voimanlähteenä. Erimielisyydet yhtiössä syvenevät vuoden 1893 aikana siihen pisteeseen, että Trépardoux lähtee omille teilleen. Hänen nimensä poistetaan kaikista yhtiön mainoksista, painotuotteista ja työkalujen stanssaus- ja valumuoteista. Nimen poistaminen koskee myös kaikkea yhtiön vanhempaa arkistomateriaalia ja mm. aiemmin valmistettujen höyryautojen valmistajatunnukset työstetään uudelleen. Trepardoux:n nimi pyritään pyyhkimään täysin unohduksiin yhtiön historiasta samalla kun sen brändiksi otetaan De Dion-Bouton. Yhtiö valmisti viimeiset höyrykonekäyttöiset hyötyajoneuvonsa vuonna 1904.

Myöhemmät vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trépardoux avioituu kolmannen kerran, Héloïse Godot'n kanssa ja perhe muuttaa Pariisin liepeille Colombes'een. Täällä hän jatkaa edelleen tutkimuksia höyrykoneensa mahdollisista käyttösovelluksista mm. paloautoissa. Vuonna 1896 hän hakee uudelle kevyelle kattilalleen patenttia, mutta De Dionin pitkä käsi vaikeuttaa niiden saamista. Kaikesta tästä katkeroituneena hän jättää Pariisin taakseen ja muuttaa keskiseen Ranskaan, Nièvren alueelle, Saint-Aubin-les-Forgesiin, jossa hänen sukulaisillaan on omistuksessaan maatila. Trépardoux palaa myöhemmin uudestaan Pariisin lähistölle, Arcueiliin, jossa hän kuolee toukokuun 4. päivänä vuonna 1920.