Jean-Charles Pichegru

Jean-Charles Pichegru

Jean-Charles Pichegru (16. helmikuuta 1761 Arbois, Juran departementti, Ranska – 5. huhtikuuta 1804 Pariisi) oli ranskalainen kenraali suuren vallankumouksen ajalla. Hän johti Itävallalle kuuluneiden Alankomaiden ja Hollannin valtausta, liittoutui myöhemmin salaa vastavallankumouksen kannattajien kanssa ja suunnitteli hyökkäyksen Napoleon Bonapartea vastaan. Hänen nimensä on kaiverrettu Pariisin Riemukaareen.

Pichegru osallistui sotilasuransa alkuvaiheissa Yhdysvaltain vapaussotaan ja nousi nopeasti uralla Ranskan vallankumouksen aikana tasavallan kannattajien puolella. Hän osoitti heti ensimmäisistä taisteluista alkaen päättäväisyyttä ja taktista neuvokkuutta.

Palveltuaan 1792 esikuntatehtävissä Pichegru kohosi muun muassa Louis Antoine de Saint-Justin ja Robespierren tukemana Reinin ja Moselin armeijakuntien ylipäälliköksi vuoden 1793 lopussa. Tässä tehtävässä hänen erityisenä ansionaan pidetään joukkojen esimerkillistä kuria. Pichegru sai kunnianimen ”Isänmaan pelastaja” (Sauveur de la Patrie) tukahdutettuaan joukkoineen vallankumouksen vuonna III germinal-kuun 12. päivän kansannousun (1. huhtikuuta 1795). Sen jälkeen hän sai komentoonsa Reinin, Pohjoisen sekä Sambren ja Meusen armeijat. Hänen sotilasuransa viimeiseksi urotyöksi jäi uhkarohkea Reinin ylitys sekä Mannheimin valloitus syyskuussa 1795.

Ylipäällikön asemassaan Pichegru piti yllä suhteita kuninkaanvallan kannattajiin. Hän otti vastaan heidän edustajansa hänelle Condén prinssin nimissä tarjoaman salaisen tehtävän saattaa armeijansa yhteen maanpakolaisten kokoamien joukkojen kanssa. Tarkoituksena oli julistaa Ludvig XVIII kuninkaaksi ja marssia pääkaupunkiin. Suunnitelma epäonnistui, ja Pichegru joutui eroamaan 1796. Hän tuli kuitenkin valituksi Viidensadan neuvostoon 1797 kuningasmielisten johtajana.

Pichegru suunnitteli vielä samana vuonna syyskuun eli fructidor-kuun vallankaappauksen, mutta hänet pidätettiin ja karkotettiin 14 muun päätekijän kanssa Ranskan Guayanaan. Muut osalliset, kuten esimerkiksi Carnot ja Vaublanc, pakotettiin poistumaan maasta.

Pichegru pääsi karkotuspaikasta Surinameen, sieltä toukokuussa 1798 Lontooseen ja edelleen Saksaan. Elokuussa 1803 Pichegru saapui Pariisiin bretagnelaisen vastarintamiehen ja jakobiinin Georges Cadoudalin kanssa johtaakseen kuningasmielisiä Napoleon Bonapartea vastaan. Hänet kuitenkin kavallettiin ja pidätettiin 28. helmikuuta 1804. Huhtikuun alussa hänet löydettiin kuolleena sellistään Templen vankilassa, nähtävästi hirttäytyneenä. Väitettiin, että hänet olisi surmattu Bonaparten käskystä, mutta tarinaa ei ole voitu todentaa.

Osittainen lähde

• "Jean-Charles Pichegru" teoksessa Charles Mullié, Biographie des célébrités militaires des armées de terre et de mer de 1789 à 1850, Poignavant et Compagnie 1852. Teos on saatavana sähköisessä muodossa Ranskan kansalliskirjaston kokoelmassa Osa 1 ja Osa 2.