Châteauguayn taistelu
| Châteauguayn taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa vuoden 1812 sotaa | |||||||
 Puolustajia Henri Julienin piirustuksessa kanadanranskalaisessa lehdessä Le Journal de Dimanche vuodelta 1884.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 3 000 |
noin 1 500 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
23 kaatunutta |
2 kaatunutta | ||||||
Châteauguayn taistelu oli vuoden 1812 sodan aikainen yhteenotto Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian välillä 25.–26. lokakuuta 1813 Châteauguayjoella nykyisessä Québecissä Kanadassa. Yhdysvaltalaisjoukot olivat hyökänneet tuolloiseen Ala-Kanadaan, mutta taistelu Châteauguayssa päättyi heidän tappioonsa. Taistelu ei ollut kovin verinen, mutta se vahvisti puolustajien taistelutahtoa.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltalainen kenraali Wade Hampton suunnitteli Montréalin valtausta yhdessä kenraali James Wilkinsonin kanssa. Wilkinsonin alaisista sotilaista kuitenkin noin 1 000 kieltäytyi lopulta ylittämästä rajaa New Yorkista Ala-Kanadaan. Myöhemmässä taistelussa amerikkalaisia oli näin noin 3 000.[1]
Châteauguay oli soinen joki lähellä Montréalia.[1] Taistelupaikka sijaitsee noin 50 kilometriä Montréalista lounaaseen Très-Saint-Sacrement de Howickin ja Ormstownin kaupunkien välillä.[2] Ala-Kanadaan edenneet amerikkalaiset kohtasivat puolustajien joukot lähellä jokea. Joki oli puolustajien itäpuolella ja lännessä oli soita. Puolustajia komensi kanadanranskalainen kenraali Charles-Michel d’Irumberry de Salaberry. Hänen alaisuudessaan oli miliisejä ja myös joukko irokeeseja. Varsinaisia brittisotilaita heihin ei kuulunut.[1] Heidän vahvuutensa oli noin 1 500.[2] Puolustajat olivat hyökkääjiin nähden alivoimaisia, mutta he olivat rakentaneet paikalle hyvät puolustusasemat.[1] Joren ja suon väliin oli pystytetty puunrungoista rakennettu barrikadi.[2]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Châteauguayn taistelu käytiin 25.–26. lokakuuta 1813. Hampton määräsi eversti Robert Purdyn komentaman 1 500 miehen prikaatin etenemään puolustajien asemia kohti Hamptonin palkkaamien oppaiden neuvomana. Purdyn oli tarkoitus kiertää puolustajien taakse, jolloin Hampton ja kenraali George Izard johtaisivat hyökkäystä suoraan puolustajia päin.[1]
Jonkin aikaa etenemisen alkamisen jälkeen oli ilmeistä, ettei palkattuihin oppaisiin voinut luottaa. Purdy oli joukkoineen eksyksissä metsikössä. Hampton sai tällä välin tiedon puolustusministeri John Armstrongilta, että joukoille valmisteltiin talvimajoitusta Yhdysvalloissa. Hampton ei siis saisi tukea hyökkäykselleen Washingtonilta. Hampton harkitsi hyökkäyksen lopettamista, mutta Purdyä ei tavoitettu, joten hyökkäyksen annettiin jatkua suunnitelman mukaan.[1]
Hyökkäys alkoi aamulla 26. lokakuuta. Purdyn joukot eivät olleet päässeet puolustajien selustaan, mikä teki amerikkalaisten hyökkäyksestä huomattavasti kaavailtua tehottomamman. Lopulta useita tunteja kestäneen taistelun jälkeen Hampton määräsi joukkonsa vetäytymään. Etenkin Purdyn miesten vetäytyminen osoittautui kaoottiseksi brittien puolella taistelleiden irokeesien jahdatessa näitä seuraavaan yöhön saakka.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Châteauguayn taistelu ei ollut sodan muihin yhteenottoihin verrattuna kovinkaan verinen. Amerikkalaisten tappiot olivat 23 kaatunutta ja 33 haavoittunutta. 29 miestä oli kadonnut. Puolustajien tappiot olivat 2 kaatunutta ja 16 haavoittunutta. 4 oli kadonnut.[1] Kenraali Wilkinsonin joukot, joiden tarkoituksena oli ollut liittyä Hamptonin joukkoihin, kärsivät puolestaan tappion Crysler’s Farmin taistelussa. Amerikkalaiset eivät enää vuoden 1812 sodan aikana kyenneet uudelleen uhkaamaan Montréalia.[2]
Puolustajille ilman brittisotilaiden apua saavutettu torjuntavoitto oli huomattava tuki taistelutahdolle, ja taistelulla oli vaikutusta kanadalaisen kansallismielisyyden kehitykseen.[1] Taistelukenttä on nykyisin suojeltu historiallinen kohde.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
