Cesiumfluoridi
Cesiumfluoridi | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | CsF |
Moolimassa | 151,91 |
Ulkomuoto | Väritön kiteinen aine |
Sulamispiste | 703 °C[1] |
Kiehumispiste | 1 253 °C[2] |
Tiheys | 4,64 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | 3 665 g/l (18 °C)[2] |
Cesiumfluoridi (CsF) on cesium- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa katalyyttinä, tuikeilmaisimissa ja erikoislasien valmistukseen.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa cesiumfluoridi on väritöntä ja kiteistä ainetta. Yhdiste on erittäin hygroskooppista ja liukenee erittäin hyvin veteen ja vesiliuos on heikosti emäksinen. Tämän lisäksi se liukenee myös metanoliin. Cesiumfluoridin alkeiskoppi on kuutiollinen ja sen kiderakenne on samankaltainen natriumkloridin rakenteen kanssa.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cesiumfluoridia valmistetaan cesiumhydroksidin tai -karbonaatin ja vetyfluoridiliuoksen välisellä reaktiolla. Tuote eristetään liuoksesta haihduttamalla vesi pois.[2]
- CsOH + HF → CsF + H2O
- Cs2CO3 + 2 HF → 2 CsF + H2O + CO2
Cesiumfluoridia voidaan valmistaa muun muassa optisissa sovellutuksissa käytettävien erikoislasien valmistukseen.[5] Yhdistettä voidaan myös käyttää tuikeilmaisimissa. Orgaanisen kemian synteeseissä yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä esteröinneissä, orgaanisten fluoriyhdisteiden valmistuksessa fluoraavana reagenssina ja silyylisuojaryhmiä poistavana reagenssina.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Manfred Bick, Horst Prinz & Anja Steinmetz: Cesium and Cesium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 24.10.2017.
- ↑ a b c d e William Ferguson & Dena Gorrie: Cesium and Cesium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011 Viitattu 24.10.2017
- ↑ a b Gregory K. Friestad, Bruce P. Branchaud, Walter Navarrini & Maurizio Sansotera: Cesium Fluoride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2007. Teoksen verkkoversio Viitattu 24.10.2017
- ↑ Jane Elizabeth Macintyre: Dictionary of inorganic compounds, s. 3093. (Nide 7) CRC Press, 1992. ISBN 9780412301209 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.10.2017). (englanniksi)
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 123. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.10.2017). (englanniksi)