Cesiumasetaatti
| Cesiumasetaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CH3COOCs |
| Moolimassa | 191,954 |
| Ulkomuoto | Väritön kiteinen aine |
| Sulamispiste | 194 °C[1] |
| Tiheys | 2,423 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 1,019 kg/l (21,5 °C)[1] |
Cesiumasetaatti (CH3COOCs) on cesium- ja asetaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cesiumasetaatti on huoneenlämpötilassa väritöntä tai kellertävää kiteistä ainetta, joka imee itseensä kosteutta eli on hygroskooppista.[1][2] Yhdisteen kiderakenne muistuttaa kalsiumfluoridin rakennetta ja sen alkeiskoppi on heksagonaalinen[3]. Cesiumasetaatti liukenee erittäin hyvin veteen ja se liukenee myös eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten dimetyylisulfoksidiin.[1][2]
Cesiumasetaattia valmistetaan liuottamalla cesiumkarbonaattia metanoliin ja lisäämällä seokseen etikkahappoa. Liuottimet ja etikkahappoylimäärä poistetaan haihduttamalla tai atseotrooppisella tislauksella.[2]
- Cs2CO3 + 2 CH3COOH → 2 CH3COOCs + CO2 + H2O
Cesiumasetaattia käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä. Sitä lisätään katalyytiksi muun muassa kytkentäreaktioihin, muunnettaessa kiraalisten alkoholien enantiomeereja toisikseen ja aldehydien ja happoanhydridien välisissä Perkin-reaktioissa.[2][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Manfred Bick, Horst Prinz & Anja Steinmetz: Cesium and Cesium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010.
- ↑ a b c d e Ryan Yode: Cesium Acetate, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2015. Teoksen verkkoversio Viitattu 17.12.2019.
- ↑ Adalbert Lossin & Gerd Meyer: Kristallstruktur von Caesiumacetat, Cs(CH3COO). Zeitschrift für Anorganische und Allgemeine Chemie, 1993, 619. vsk, nro 8, s. 1462–1464. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.12.2019. (saksaksi)
- ↑ André B. Charette: Handbook of Reagents for Organic Synthesis: Reagents for Heteroarene Functionalization, s. 173–174. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 978-1-118-72659-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.12.2019). (englanniksi)