Cenere
| Cenere | |
|---|---|
 Elokuvan mainoskuva. |
|
| Ohjaaja | Febo Mari |
| Käsikirjoittaja | Eleonora Duse, Febo Mari |
| Perustuu | Grazia Deleddan romaaniin Cenere |
| Tuottaja | Arturo Ambrosio |
| Säveltäjä | Philip Glass |
| Kuvaaja | Giuseppe Gaietto (eräiden lähteiden mukaan Piero Marelli) |
| Pääosat | Eleonora Duse, Febo Mari |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Ambrosio Film |
| Ensi-ilta | 20. maaliskuuta 1917 (Rooma) |
| Kesto | 914/808/729 metriä (44/39 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva italiankielisin välitekstein |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Cenere (”Tuhkaa”) on vuonna 1916 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Grazia Deleddan samannimiseen romaaniin perustuvan melodraaman on ohjannut Febo Mari. Sen pääosaa esittää kuuluisa teatterinäyttelijä Eleonora Duse. Cenere on Dusen ainoa elokuva.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Köyhä maalaisnainen Rosalia jättää aviottoman lapsensa Ananian tämän isän perheen kasvatettavaksi. Pojan tultua aikuiseksi hän lähtee etsimään äitiään haluten turvata tämän vanhuuden. Ananian morsian Margherita ei halua naista heidän luokseen, ja poika joutuu jälleen eroamaan äidistään. Anania purkaa kihlauksen ja palaa maaseudulle, jossa hän löytää äitinsä kuolleena.[1][2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Eleonora Duse | … | Rosalia |
| Febo Mari | … | Anania |
| Misa Mordeglia Mari | … | Margherita |
| Ettore Casarotti | … | lapsi |
| Ilda Sibiglia | … | |
| Carmen Casarotti | … | [3] |
Tuotanto, teemat ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cenere on saanut alkunsa teatterin lavalta jo vetäytyneen näyttelijädiiva Eleonora Dusen halusta kokeilla elokuvaa ilmaisumuotona[4]. Duse valitsi itse sen aiheen, laati käsikirjoituksen ja osallistui jälkituotantoon[3]. Elokuvan ohjaaja Febo Mari näyttelee myös sen toista pääosaa. Nobel-palkitun Grazia Deleddan Sardiniaan sijoittuvan romaanin (1904) tapahtumat on kuvattu studiossa ja manner-Italian vuoristoisissa maisemissa, mutta kansatieteellisiä yksityiskohtia korostaen.[5]
Elokuva on tyypillinen ”äitimelodraama”, jossa päähenkilö turvaa poikansa yhteiskunnallisen aseman vetäytymällä syrjään ja uhraamalla itsensä. Äitiään kaipaava heikko poika kapinoi patriarkaalisen yhteisön sääntöjä vastaan, mutta aiheuttaa vain lisää kärsimystä tilanteen kaikille osapuolille. Pateettisen tarinan tarkoitus on herättää katsojissa sääliä ja ihailua äitiä kohtaan. Elokuvan fragmentaarinen rakenne korostaa eroa ja kaipausta. Lähikuvia välttävä ohjaus ja Dusen vähäeleinen näyttelijänsuoritus tekevät varjoihin vetäytyvästä äidistä lähes mystisen marttyyrihahmon.[5][6]
Yleisön parissa huonosti menestynyt Cenere sai elokuva-arvostelijoilta varautuneen vastaanoton. Kriitikot pitivät herkkää ja inhimillistä elokuvaa yleisölle liian vaikeana, ja Dusen näyttelijäpersoonallisuus jäi valkokankaalla kovin valjuksi. Duselle Cenere osoittautui pettymykseksi ja se jäi hänen ainoaksi elokuvakseen.[2][3][5] Myöhemmin sitä on pidetty yhtenä italialaisen neorealismin varhaisista edeltäjistä[7].
Restauroinnit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvasta on säilynyt useita kopioita. George Eastman Housen kokoelmaan kuuluva kopio on restauroitu Friulin ja Sardinian elokuva-arkistojen yhteistyönä vuonna 1992. Alkuperäisestä 914 metrin pituudesta on jäljellä 808 metriä. Restauroitu versio on varustettu italiankielisillä väliteksteillä ja Bruno Morettin säveltämällä pianomusiikilla.[1] Toinen, Italian elokuva-arkistossa säilynyt 729 metrin pituinen nitraattifilmikopio on restauroitu vuonna 2008[8].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Enciclopedia del cinema in Piemonte torinocittadelcinema.it. Viitattu 12.4.2015. (italiaksi)
- ↑ a b Directory of World Cinema: Italy, s. 36–37. Bristol–Chicago: Intellect, 2011. ISBN 978-1-84150-400-1
- ↑ a b c Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1916, prima parte (1992), s. 88–91.
- ↑ Brunetta, Gian Piero: Cent’anni di cinema italiano, s. 110–112. Bari: Editori Laterza, 1991. ISBN 88-420-3851-2
- ↑ a b c Dalle Vacche, Angela: Diva: Defiance and Passion in Early Italian Cinema, s. 137–141. Austin: University of Texas Press, 2008. ISBN 978-0-292-71661-2
- ↑ Cottino-Jones, Marga: Women, Desire, and Power in Italian Cinema, s. 33–35. New York: Palmgrave Macmillan, 2010. ISBN 978-0-230-62287-6
- ↑ Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema, s. 279. London, New York: Routledge, 2005. ISBN 0-203-48204-2
- ↑ Fondazio Cineteca Italianan restauroidun version alkutekstit
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cenere Internet Movie Databasessa (englanniksi)