Celluloid Heroes
| ”Celluloid Heroes” The Kinks | ||
|---|---|---|
| ||
| Singlen tiedot | ||
| Albumilta | Everybody's in Show-Biz – Everybody's a Star | |
| B-puoli | ”Hot Potatoes” | |
| Äänitetty | Morgan-studiot, Willesden, Lontoo, toukokuu – kesäkuu 1972[1] | |
| Julkaistu | 24. marraskuuta 1972[1] | |
| Formaatti | 7"-single | |
| Tekijä(t) | Ray Davies | |
| Tuottaja(t) | Ray Davies | |
| Tyylilaji | soft rock | |
| Kesto | 04.39 (singleversio) | |
| Levy-yhtiö | RCA Records | |
| The Kinksin muut singlet | ||
| ”Supersonic Rocket Ship” 1972 |
”Celluloid Heroes” 1972 |
”One of the Survivors” (USA) 1973 ”Sitting in the Midday Sun” (UK) 1973 |
Celluloid Heroes on The Kinks -yhtyeen kappale ja single vuonna 1972 julkaistulta albumilta Everybody's in Show-Biz – Everybody's a Star. Vaikka single ei saavuttanut ilmestyessään menestystä, on sitä pidetty jopa yhtyeen pääasiallisen laulunkirjoittajan Ray Daviesin hienoimpana lauluna.[2]
The Kinksin kitaristi Dave Davies on kuvannut ”Celluloid Heroesia” yhtyeen ”suurimmaksi hitiksi, joka ei ollut hitti”. Hänen mukaansa singlen floppaamisen syynä oli muun muassa se, että kappale oli edellä aikaansa, ja lisäksi DJ:t eivät juurikaan soittaneet sitä, koska se oli heidän mielestään liian pitkä radioon.[3] Tämä siitäkin huolimatta, että kappaleen singleversio oli lähes kaksi minuuttia albumiversiota lyhyempi.[4]
Sanoitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Celluloid Heroes” kuvaa elokuvatähtien epätodellista ja valheellista maailmaa tarkalla, mutta ymmärtäväisellä ja lämpimällä tavalla. Sanoitus antaa ymmärtää, että jokainen ihminen on tähti omasta takaa.[2] Kappaleen teksti sijoittuu Los Angelesin Hollywood Boulevardille, jossa sijaitsee Hollywood Walk of Fame, joka tunnetaan maahan tehdyistä, viihdealalla ansioituneille henkilöille omistetuista tähtikuvioista. Kappaleessa muun muassa kehotetaan olemaan astumatta Greta Garbon päälle, mutta vastaavasti olemaan lähellä Bette Davisia, koska hänen elämänsä oli yksinäistä.[5] ”Celluloid Heroes” kritisoikin elokuvateollisuutta, mutta antaa samalla sympatiaa sen uhreiksi joutuneita kohtaan.[6]
Kappaleessa nimeltä mainittavat näyttelijät ovat Greta Garbo, Rudolph Valentino, Bela Lugosi, Bette Davis, George Sanders, Mickey Rooney ja Marilyn Monroe.[5]
Muita versioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cover-version kappaleesta on tehnyt muun muassa Steve Vai. Lisäksi Ray Davies on duetoinut kappaleen livenä sekä Bon Jovin että Joan Jettin kanssa.[7] Juice Leskinen levytti kappaleen suomeksi nimellä ”Paperitähdet” vuonna 1978. Samaa Leskisen käännöstä käytti Popeda-yhtye vuonna 1999.[8]
Vuonna 2010 Davies teki kappaleesta uuden version yhdessä Jon Bon Jovin ja Richie Samboran kanssa albumilleen See My Friends.[9]
Kappaleet singlellä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A-puoli
- Celluloid Heroes – 4.39 (säv. Ray Davies)
B-puoli
- Hot Potatoes – 3.20 (säv. R. Davies)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Celluloid Heroes/Hot Potatoes (UK) kindakinks.net. Viitattu 9.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Nyman, Jake: Rocktieto 2, s. 144. Pirkkala: Lehtijussi Oy, 1979. ISBN 951-639-000-5
- ↑ Everybody's in Show-Biz -albumin CD-version kansilehtinen
- ↑ Celluloid Heroes/Hot Potatoes (USA) kindakinks.net. Viitattu 9.12.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Celluloid Heroes - Kinks lyricsfreak.com. Viitattu 9.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Nyman, Jake: Kovan päivän ilta, s. 256. Jyväskylä: Ajatuskirjat, 2009. ISBN 978-951-20-7605-5
- ↑ List of Kinks Covers kindakinks.net. Viitattu 9.12.2010. (englanniksi)
- ↑ Hakutulos kappaleelle Celluloid Heroes aanitearkisto.fi. Viitattu 9.12.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Ray Davies - See My Friends (Album) dutchcharts.nl. Viitattu 9.12.2010. (hollanniksi)