Cecilia Seghizzi
Cecilia Seghizzi | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. syyskuuta 1908 Gorizia, Itävalta-Unkari |
Kuollut | 22. marraskuuta 2019 (111 vuotta) Gorizia, Italia |
Ammatti | säveltäjä, taidemaalari |
Puoliso | Luigi Campolieti (k. 1975) |
Muusikko | |
Soittimet | viulu |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Cecilia Seghizzi (5. syyskuuta 1908 – 22. marraskuuta 2019) oli italialinen säveltäjä, kuoronjohtaja ja taidemaalari.[1]
Seghizzi syntyi vuonna 1908 silloisessa Itävalta-Unkarissa, Gorizian kaupungissa. Hänen isänsä oli säveltäjä Augusti Cesare Seghizzi.[2][1] Italian liityttyä ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1915 Seghizzi pakeni Leibnitziin, jonne hänen isänsä perusti musiikkikoulun. Hän aloitti siellä viulunsoiton ja kuorolaulamisen. Seghizzi jatkoi viulunsoittoa kotikaupungissaan sodan päätyttyä, minkä jälkeen muutti Milanoon opiskelemaan Giuseppe Verdin konservatiossa, josta hän valmistui vuonna 1929. Hän teki myös opettajantyötä juoduttuaan muuttamaan takaisin kotiinsa perhesyistä.[1]
Seghizzi meni naimisiin pianisti Luigi Campolietin kanssa, jonka kanssa hän oli esiintynyt useasti. Hän opiskeli valmistumiseensa asti vuonna 1946 säveltämistä Giuseppe Tartinin konservatoriossa ja perusti 1950-luvulla oman kuoron nimeltään Complesso polifonico goriziano. Hän on toiminut myös taidemaalarina, ja hänen maalauksiaan on ollut eri näyttelyissä vuosina 1975–2017.[1]
Seghizziltä tunnetaan yli 130 teosta, joista moni on kuoroteoksia.[3] Niiden on tulkittu olevan tyylisuunnaltaan neoklassista ja konservatiivista musiikkia.[2] Hänen teoksensa sisältävät esimerkiksi musiikiksi sovitettuja italialaisia runoja.[1]
Seghizzi kuoli kotonaan Goriziassa 111-vuotiaana 22. marraskuuta 2019.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Female Artist of the Month June 2023: Cecilia Seghizzi (1908-2019) Kunst Uni Graz. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Cecilia Seghizzi Classical Music Daily. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Cecilia Seghizzi Top-25 Socially and Professionally Active Centenarians. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)