Cecilia Beaux

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cecilia Beaux, kuva noin vuodelta 1888.
Cecilia Beaux: Dorothea ja Francesca, maalattu vuonna 1898.

Eliza Cecilia Beaux (1. toukokuuta 1855 Philadelphia – 17. syyskuuta 1942 Gloucester) oli yhdysvaltalainen taidemaalari. Beaux sai kuuluisuutta sillä, että hänen muotokuvansa tavoittavat erinomaisesti mallin ulkonäön. Monet kuuluisuudet teettivät hänellä muotokuviaan, mutta parhaiten hän tavoitti ystäviensä ja sukulaisten hahmon ja luonteen.[1][2]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cecilia Beaux syntyi vauraan perheen tyttäreksi. Hänen isänsä oli ranskalainen silkkitehtailija Jean Adolphe Beaux ja äiti Cecilia Kent Leavit oli liikemiehen tytär. Perheessä oli myös yksi vanhempi tytär. Kaksitoista päivää Cecilian syntymän jälkeen hänen äitinsä kuoli ja isä päätti palata Ranskaan. Hän jätti kaksi tytärtään vaimonsa sukulaisten kasvatettavaksi. Tämän jälkeen isä kävi tapaamassa tyttäriään vain kerran.[3][4][5]

Alkuopetuksensa Beaux sai kotonaan. Täytettyään 16 vuotta hän aloitti taideopintonsa. Häntä opetti hänen serkkunsa Catherine Drinker Janvier ja oppilaan taidot kehittyivät nopeasti. Myöhemmin hän sai opetusta Adolf van der Wheleniltä ja William Sartainilta. Hän avasi oman ateljeensa Philadelphiassa vuonna 1883. Hänen ensimmäiset merkittävät työnsä olivat esillä Philadelphiassa vuonna 1885 ja vuotta vuotta myöhemmin Pariisissa.[1]

Vuodet 1888- 1889 Beaux matkaili ja opiskeli Euroopassa. Hän opiskeli taidetta Académie Colarossissa ja Académie Julianissa Pariisissa, missä hänen opettajiaan olivat Tony Robert-Fleury ja William-Adolphe Bouguereau. Palattuaan Philadelphiaan Beaux sai mainetta kaupungin parhaana muotokuvamaalarina ja maineen mukana seurasi taloudellista menestystä. Lisäksi hän otti itselleen opetustöitä Philadelphian taideakatemiasta. New Yorkiin hän muutti vuonna 1898.[1][2]

Vuonna 1898 Beaux sai valmiiksi yhden parhaista töistään nimeltään Dorothea ja Francesca. Työn valmistuttua hän katsoi voivansa kilpailla hyvistä asiakkaista tuolloin ylivertaisena pidetyn John Singer Sargentin kanssa. Työssä on monimutkainen kompositio ja esitää kahta tyttöä. Beauxiin oli tehnyt vaikutuksen ranskalainen impressionismi, mutta hän ei matkinut yhtäkään taiteilijaa, vaan kehitti oman tyylinsä.[1]

New Yorkissa Beauxin asiakkaina oli mm. presidetti Theodore Rooseveltin perhe, Andrew Carnegie, Mary Adelaide Nutting ja monet muut merkkihenkiöt. Kansallinen taidekomitea pyysi häntä ensimmäisen maailmansodan jälkeen maalaamaan muotokuvia sodan johtajista. Tuolloin valmistuivat amiraali David Beattyn, Georges Clémenceaun ja kardinaali Mercierin muotokuvat.[1]

Beaux vammautui vuonna 1924, minkä jälkeen hän maalasi enää vain vähän. Hän vietti paljon aikaa Gloucesteriin rakennuttamassaan vapaa-ajan asunnossaan. Hänen elämäkertansa Beyond the Canvases ilmestyi vuonna 1930. 1930-luvulla Beauxin maine oli korkeimmillaan. Hän sai useita huomionosoituksia, muun muassa presidentin puoliso Eleanor Roosevelt kunniotti häntä yhdysvaltalaisena naisena joka on tehnyt eniten maailman kulttuurille. Tämän ohella Pennsylvanian ja Yalen yliopistot myönsivät hänelle kunniatohtorin arvon.[2][6]

Beaux`n kunniaksi järjestettiin vuonna 1934 hänen elämäntyötään esittänyt näyttely. Esillä oli 65 maalausta.[1][7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cecilia_Beaux&oldid=21606832”