Carrie (vuoden 2013 elokuva)
| Carrie | |
|---|---|
 DVD-julkaisun kansikuva |
|
| Ohjaaja | Kimberly Peirce |
| Käsikirjoittaja | |
| Perustuu | Stephen Kingin romaaniin |
| Tuottaja | Kevin Misher |
| Säveltäjä | Marco Beltrami |
| Kuvaaja | Steve Yedlin |
| Leikkaaja | Lee Percy |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Metro-Goldwyn-Mayer Screen Gems |
| Levittäjä |
Sony Pictures Entertainment Netflix |
| Ensi-ilta | |
| Kesto | 99 minuuttia[1] |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 30 miljoonaa dollaria[2] |
| Tuotto | 84 790 678 dollaria[2] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Carrie on vuonna 2013 ensi-iltansa saanut Kimberly Peircen ohjaama yhdysvaltalainen kauhuelokuva. Elokuva perustuu kirjailija Stephen Kingin samannimiseen romaaniin, josta Brian De Palma teki ensimmäisen filmatisoinnin (1976). Uusintaversiossa Carrie Whitea näyttelee Chloë Grace Moretz ja Carrien äitiä Margaretia Julianne Moore.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Carrie White on koulua käyvä tyttö, jonka elämä on kirjaimellisesti piinaa. Koulussa kaikki joko halveksivat tai kiusaavat häntä ja kotona kauhua herättää kiihkouskovainen mielisairas äiti, jolla on tapana lukita Carrie komeroonsa katumaan syntejään. Eräänä päivänä liikuntatunnin jälkeen suihkutiloissa, Carrien kuukautiset alkavat. Carrie menee paniikkiin, koska ei tiedä kuukautisista mitään. Hänestä kuvataan video ja kiusaamistapausta seuraa outoja tapauksia, jotka tuntuvat tapahtuvan Carrien kiihtyessä. Myöhemmin Carrie ymmärtää hallitsevansa telekineesiaa. Sue alkaa katua muitten kiusaamista ja pyytää poikaystäväänsä Tommya kysymään Carrieta kavaljeerikseen koulun tanssiaisiin. Carrien pahin kiusaaja Chris aikoo kuitenkin nöyryyttää Carrieta tanssiaisissa. Sue saa tietää juonesta ja yrittää rientää varoittamaa Carrieta. Carrie ja Tommy kruunataan tanssiaisten kuninkaaksi ja kuningattareksi. Kruunaamisen päätteeksi, lavan kattoon viritetty sianverta täynnä oleva ämpäri kaadetaan Carrien päälle. Juhlaväki alkaa nauraa Carrielle ja valkokankailla alkaa pyöriä suihkutiloissa nauhoitettu video Carriesta. Ämpärin virittänyt Chris pakenee poikaystävänsä Mattin kanssa, mutta lavan yllä oleva köysi katkeaa ja metalliämpäri putoaa Tommyn päälle tappaen tämän. Carrie menee suunniltaan ja paljastaa helvetilliset voimansa. Ihmiset menevät paniikkiin ja yrittävät paeta, mutta Carrie lukitsee kaikki ovet ja aloittaa tappamisen. Sue näkee kaiken oven takaa ja pakenee. Kun kaikki ovat kuolleet, Carrie lähtee liekehtivästä koulusta, joka lopulta tuhoutuu. Chris ja Matt ovat ajamassa autollaan, kunnes Carrie ilmestyy auton eteen tappaen Mattin. Chris yrittää paeta Carrien raivoa, mutta auto paiskautuu huoltoasemaa päin räjäyttäen sen. Carrie palaa tyynesti kotiin. Kun hän menee kylpyyn pesemään itsensä verestä, Carrie alkaa itkemään lohduttomasti tajuten, mitä on tehnyt. Carrie kohtaa äitinsä, joka yrittää tappaa Carrien veitsellä. Carrie käyttää yliluonnollisia voimiaan tappaen äitinsä. Sue tulee taloon ja näkee kaiken. Carrie alkaa horjuttaa taloa ja hän vetää Suen voimillaan ulos talosta viime hetkellä. Talo romahtaa Carrien päälle, joka jää äitinsä ruumiin luokse.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Chloë Grace Moretz | … | Carrie White |
| Julianne Moore | … | Margaret White |
| Gabriella Wilde | … | Sue Snell |
| Ansel Elgort | … | Tommy Ross |
| Judy Greer | … | Miss Rita Desjardin |
| Portia Doubleday | … | Chris Hargensen |
| Alex Russell | … | Billy Nolan |
| Zoë Belkin | … | Tina Blake |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turun Sanomien Päivi Valotien mielestä uusintaversio kosiskelee entistä selvemmin nuorta yleisöä, mutta muutokset De Palman versioon nähden ovat pieniä. Koulukiusaaminen on saanut lisäulottuvuuksia kännykkäkameroiden ja sosiaalisen median myötä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ CARRIE bbfc.co.uk. Viitattu 18.6.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Carrie boxofficemojo.com. Viitattu 18.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Valotie, Päivi: Kiusatusta koulutytöstäkoston enkeliksi Turun Sanomat. 1.11.2013. Arkistoitu 18.4.2019. Viitattu 18.4.2019.