Carolina Wancke
Carolina Wancke (1808 Tukholma – 1879) oli ruotsalainen kääntäjä, opettaja ja kirjailija.[1]
Fanchette Höggrenin kanssa hän kirjoitti kirjan Mamsell Spak och hennes omgifning: försök till teckningar ur hvardagslifvet, joka julkaistiin ilman tekijätietoja 1841. Kirja oli pikemminkin parodia siihen aikaan suositusta kaunokirjallisesta muodosta. Se ei kuitenkaan saanut kriitikkojen arvostusta.[1]
Vuosina 1839–1851 hän käänsi ajan ranskalaisia kirjailijoita, kuten Balzacia ja Alexandre Dumas'ta, Lars Johan Hiertan kustannusliikkeelle. Ensimmäisellä käännöstyöllään hän esitteli ruotsalaisille lukijoille Honoré de Balzacin romaanilla Rör ej bilan! (1839; La Duchesse de Langeais). Romaanikäännökset ilmestyivät siihen aikaan hyvin pian alkuteoksen viimeisen vihkon ilmestymisen jälkeen, mikä kertoo siitä, että kirjallisuus oli kansainvälistä ja käännökset noudattivat muotivirtauksia. Valtiopäivät päätti 1851 leimaveron kaksinkertaistamisesta, mikä pani pisteen romaanisarjojen julkaisemiselle vihkosina, jotka olivat aiemmin saaneet nauttia vapautusta postimaksuista. Wancken kääntäjänuran päätökseen vaikutti myös englanninkielisen käännöskirjallisuuden suosion kasvu, sillä hän oli ollut ahkera ranskankääntäjänä.[1]
Wancke toimi myös musiikin- ja ranskanopettajana, ja hän opetti muun muassa Carl Larssonille ranskaa. Larsson muisteli myöhemmin:[1]
»vanha kotiopettajatar aateliskartanossa, M:lle Wancke, terävä, pieni ja vanha rouva, joka kiintyi äitiini ja siten myös minuun. Hän oli armollisesti pannut merkille lahjani ja osoitti minua kohtaan niin suurta kiinnostusta, että hän luki ranskaa kanssani ja antoi minulle pieniä lukemistoja.»
Wancken vanhemmat olivat jalokiviseppä Christian Didrik Wancke ja tämän vaimo Beata Nyberg (myös Pettersson).[1]
Käännökset (valikoima)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Honoré de Balzac: Rör ej bilan! (Hjerta, 1839)
- Alexandre Dumas: Grefvinnan de Monsoreau (La dame de Monsoreau) (Hjerta, 1846)
- Aristide-Henri-Ange Gondrecourt: En demonisk vän (Un ami diabolique) (Hierta, 1849)
- William Thackeray: Samuel Titmarsh och den stora Hoggarty-diamanten: novell (Samuel Titmarsh and the great Hoggarty diamond) (Hjerta, 1850)
- Théodore de Foudras: Lord Algernon (Hjerta, 1851)