Carl Ploug

Carl Parmo Ploug
Carl Ploug
Henkilötiedot
Koko nimi	Carl Parmo Ploug
Syntynyt	29. lokakuuta 1813 Kolding, Tanska
Kuollut	27. joulukuuta 1894 (81 vuotta)
Kansalaisuus	Tanska
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Salanimi	Poul Rytter
Äidinkieli	tanska
Tuotannon kieli	tanska
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Carl Parmo Ploug (29. lokakuuta 1813 Kolding, Tanska – 27. lokakuuta 1894) oli tanskalainen runoilija ja poliitikko. Hän valmistui ylioppilaaksi 1829 ja opiskeli ensin kielitieteitä, mutta harjoitti sen ohella estetiikan ja muiden vapaampien aineiden opintoja mutta ei suorittanut loppututkintoa. Hänestä tuli jo varhain johtava henkilö nuorten akateemisten piirien keskuudessa ja arvostettu opiskelijarunoilija, jonka laulut vapaudesta ja Pohjolan yhtenäisyydestä olivat suosittuja.

Ploug oli 1839 perustamassa akateemista lukuseuraa Academicumia, jonka toiminta oli aiempaa ylioppilasyhdistystä raikkaampaa. Hän käänsi 1840 A. V. af Sillénin teoksen Det svenska studentlifvet ja kirjoitti 1839–1842 nimimerkillä Poul Rytter muutamia niin sanottua atellaaneja, hilpeitä opiskelijakomedioita, jotka käsittelivät ajankohtaisia kiistakysymyksiä ja puolustivat opiskelijaelämää niin suurporvarien hienostelua kuin pikkuporvarien ahdaskatseisuuttakin vastaan. Kaksi muuta samanhenkistä komediaa esitettiin 1852 ja 1861.

Ilman aikaisempaa kokemusta lehtityössä Plougista tuli toukokuussa 1841 Fædrelandetin toimittaja, ja hän oli tehtävässä lokakuuhun 1881. Hän puhui opposition nimissä poliittisen vapauden, Slesvigin tanskalaisuuden ja Pohjoismaiden yhtenäisyyden puolesta. Vuoden 1848 mielenosoituksiinkin hän osallistui ja oli samana vuonna pidettyjen hippodromikokousten johtajia, mutta erosi pian radikaaleista ja asettui Moltken hallituksen puolelle. Hän oli 1854–1857 folketingetin jäsen ja 1859–1890 landstingetin jäsen. Vuoden 1864 sota, jossa Tanska menetti Slesvigin eikä Ruotsi-Norja tullut avuksi, minkä Ploug oli varmasti arvannut – hän matkusti itse, hallituksen hyväksynnällä, Kristianiaan neuvottelemaan Kaarle XV:n ja stortingetin johtajien kanssa – oli varmasti raskas isku Plougille, ja hän lähestyi sisäpolitiikassa konservatiiveja. Ploug esiintyi voimakkaasti Georg Brandesia vastaan 1872, ja vuonna 1880 hän joutui vastakkain kirjallisen vasemmiston puheenjohtajan kanssa.

Plougin runous kulki rinnan hänen poliittisen toimintansa kanssa ja täydensi sitä, niin että Plougin runoista voi seurata Tanskan historiaa 50 vuoden ajan. Hänen esikoiskokoelmansa Viser og vers (1846, jatko 1853), sisältyy 1862 ilmestyneeseen kokoelmaan myöhempien runojen ohella. Sen jälkeen seurasi uusia kokoelmia 1869 ja 1883 sekä Efterladte digter (1895), jonka lopullinen laitos on nimeltään Digte (1901). Sisältö on aika kirjavaa, mutta etupäässä lyyristä: ylioppilaslaulujen jälkeen seuraa isänmaallisia runoja, joista tuli aikanaan suorastaan kansanlauluja. Hän kirjoitti muistorunoja historiallisista henkilöistä ja äskettäin kuolleista aikalaisista sekä muutamia juhlarunoja, kuten yliopistokantaatin 1879. Myös romansseilla ja eroottisilla soneteilla on arvonsa, kuten myös Tidsdigtellä, jossa hän arvioi kansan kehitystä ja esittää toiveitaan sen suhteen.

Ploug sai 1868 Lundin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon. Hänen muistopatsaansa pystytettiin 1896 Studenterforeningenin talon eteen, ja muistokivi paljastettiin 1899 hänen synnyinkaupungissaan.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Ploug Wikimedia Commonsissa