Carl Pehr Edvard Gadd
Carl Pehr Edvard Gadd (7. elokuuta 1800 Somero – 25. toukokuuta 1883 Helsinki) oli suomalainen senaattori ja Viipurin hovioikeuden presidentti.
Gaddin vanhemmat olivat laamanni Karl Kristian Gadd (1764–1817) ja Juliana Lovisa Burtz. Hän kävi pääsi ylioppilaaksi 1814 ja suoritti Turun akatemiassa tuomarintutkinnon 1817. Gadd sai varatuomarin arvon 1821.
Gadd oli Turun hovioikeudessa ylimääräisenä notaarina 1820–1822, kanslistina 1822–1827, kirjaajana 1827–1829 ja ylimääräisenä viskaalina 1829–1831. Hän oli Turun kunnallispormestarina 1831–1833 ja toimi sitten Turun hovioikeudessa asessorina 1833–1849 ja hovioikeudenneuvoksena 1849–1856. Gadd sai hovioikeudenneuvoksen arvonimen 1839. Gadd oli Suomen senaatin oikeusosaston jäsenenä 1856 ja hän toimi senaatin prokuraattorina 1856–1863. Viipurin hovioikeuden presidenttinä Gadd oli 1863–1868.
Gadd omisti 1840–1846 vanhemmiltaan perimänsä Härkälän kartanon Somerolla.[1]
Gadd oli naimisissa vuodesta 1839 Lovisa Fredrika Tammelanderin kanssa.[2] [3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pertti Toukkarin dokumentti Kimalan, Someron nuorimman säterikartanon (1675) historiasta : Härkälän kartanon historiaa
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Karl Per Edvard Gadd. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 24.7.2015.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 1598
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
