Carl Hjalmar Granfelt
Carl Hjalmar Granfelt (6. syyskuuta 1828 Heinola – 7. maaliskuuta 1892 Heinola) oli suomalainen Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraalimajuri.[1]
Granfeltin vanhemmat olivat kaupunginviskaali Carl Gustaf Granfelt ja Ulrika Vilhelmina Grönhagen. Hän tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1841 ja määrättiin sieltä 1848 valmistuttuaan vänrikkinä H.M. Napolin kuninkaan jalkaväkirykmenttiin. Aliluutnantiksi hänet ylennettiin 1851 ja määrättiin rykmentissään pataljoonan adjutantiksi 1852. Seuraavana vuonna hänet ylennettiin luutnantiksi ja siirrettiin 1855 Henkivartioväen Jekaterinoslavlin krenatöörirykmentin 6. reservipataljoonaan. Vuonna 1856 alikapteeniksi ylennettynä hänestä tuli 1857 rykmenttinsä rahastonhoitaja. Granfelt määrättiin 1859 krenatöörijoukkojen komentajan adjutantiksi aliratsumestarina ja siirrettynä H.K.K. Suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitšin husaarirykmenttiin Narvaan. Ratsumestariksi samana vuonna ylennettynä hänet määrättiin 1862 Venäjän Puolassa olevien joukkojen komentajan adjutantiksi ja tässä tehtävässä pysytettynä 1863 Henkivartioväen Grodnon husaarirykmenttiin. Keisarin yleisesikunnan päivystävän kenraalin vanhemmaksi adjutantiksi hänet nimitettiin 1863, ylennettiin everstiluutnantiksi armeijan ratsuväessä 1864 ja siirrettiin Puolan alueen ylipoliisimestarin käyttöön. Seuraavana vuonna hänet määrättiin poliisivirkamieheksi erikoistehtäviin.[1]
Granfelt nimitettiin Pietarin palolaitoksen talousosaston päälliköksi elokuussa 1866, mutta siirrettiin jo syyskuussa Pietarin ylipoliisimestarin osoittamiin erikoistehtäviin. Hän sai poliisimestarin arvon 1867, pysytettynä armeijan ratsuväessä. Everstiksi Granfelt ylennettiin samana vuonna ja nimitettiin Pietarin palopäälliköksi. Hän uudisti ja modernisoi merkittävästi palolaitosta. Ero palopäällikön virasta kenraalimajurin arvossa hänelle myönnettiin 1878 ja ero sotapalveluksesta elokuussa 1880.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Carl Hjalmar Granfelt Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 28.1.2020)