Carl Emil Holmberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee professoria (1864–1943). Sillanrakennusinsinööristä katso Emil Holmberg (1882–1954).
Emil Holmberg

Carl Emil Holmberg (10. kesäkuuta 18644. tammikuuta 1943)[1][2] oli suomalainen diplomi-insinööri, professori ja valtiopäivämies.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holmbergin vanhemmat olivat tehtailija Carl Johan Holmberg ja rouva Amalia Maria o.s. Tallberg. Hän oli naimisissa vuodesta 1896 Agnes Charlotta Holmbergin (o.s. Jauckens) kanssa.[2] Holmberg oli Teknillisen korkeakoulun professori 1908–1927, rakennusinsinööriosaston johtaja 1913–1927. Hän laati Tie- ja vesirakennushallituksen toimeksiannosta ehdotuksen Suomen ensimmäiseksi tarkkavaaitukseksi ja osallistui sen toteutukseen 1892 ja 1894–1895. Hän julkaisi kirjoituksia rautatierakennuksen alalta.[3]

Holmberg oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen useaan otteeseen ja porvarissäädyssä Loviisan edustaja valtiopäivillä 1897, 1899 ja 1900 ja Helsingin edustaja valtiopäivillä 1904–1905.[4]

  • Lovisa-Vesijärvi järnväg. Frågans historik: Kostnadsförslag för banans anläggning. Exploitationskostnader. Räntabiblitetsberäkningar. Tekniska bestämningar (1897)
  • Lovisa-Vesijärvi järnväg: Spårvidd 0,75 meter. Längd 82 kilometer. Byggd under åren 1898–1900. Redogörelse öfver arbetets planläggning och utförande samt öfver banans trafikering under åren 1901, 1902 och 1903, jämte 109 planscher (1905)
  • Järnvägsöfverbyggnad (1919)
  • Järnvägsrälser använda i Finland under åren 1862–1912 (1920)
  • Järnvägsbyggnader i Finland under åren 1900–1930 (Tekniska vetenskapsakademien i Finland. Acta. Bd. 8. 1931)
  1. Uppslagsverket Finland[vanhentunut linkki]
  2. a b ”Holmberg, Carl-Emil”, Aikalaiskirja 1934, s. 217. (Lähde: Project Runeberg) Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 21.1.2013).
  3. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 523
  4. Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 128–130. Helsinki: Otava, 1921.