Carl-Henrik Nyström
Carl-Henrik Toivo Nyström (21. elokuuta 1887 Vaasa – 6. heinäkuuta 1960) oli suomalainen jääkäri-insinöörimajuri.[1][2]
Perhetaustat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat prokuristi Toivo Julian Nyström ja Adele Aurora Ottilia Allen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1911 Amanda Maria Ståhlbergin kanssa, josta hän erosi vuonna 1926. Hän avioitui toistamiseen vuonna 1926 -37 Anne-Marie Käthe Neukamin kanssa, mutta erosi hänestäkin vuonna 1937 ja avioitui kolmannen kerran vuonna 1937 Karin Elisabeth Lufströmin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyström kirjoitti ylioppilaaksi ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1905 ja liittyi Viipurilaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1905 - 1908 sekä Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1906 – 1911 ja suoritti diplomi-insinööritutkinnon tie- ja vesirakennusosastolla vuonna 1911. Suomesta Nyström siirtyi opiskelemaan Saksaan, missä hän opiskeli Hannoverin teknillisessä korkeakoulussa ja oli assistenttina sen aineenkoetuslaitoksella. Hän suoritti tohtori-insinöörin tutkinnon vuonna 1913. Hän suoritti opintomatkoja Ruotsiin ja Saksaan vuosina 1925, 1926, 1927, 1930, 1935 ja 1937.[1][2]
Kohti ensimmäistä maailmansotaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Opintojensa päätyttyä Nyström sai töitä hampurilaisen A. G. Beton öz Monierbau-nimisestä yrityksestä, jonka palveluksessa hän työskenteli vuoteen 1915 saakka, jolloin hänet nimitettiin kyseisen yrityksen tekniseksi johtajaksi. Tältä johtajan paikalta hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa suomalaisille sotilaskoulutusta antavalle Pfadfinder-kurssille, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 9. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Hänet komennettiin jo kesällä 1915 Hampurin etappiasemalle, missä hän toimi syksyyn 1917 saakka. Hänen tehtäviinsä etappiasemalla oli muun muassa hankkia työtehtäviä työlomille päässeille jääkäreille. Itse hän työskenteli vuodesta 1917 alkaen Hagemannin rakennusliikkeen palveluksessa Hampurissa toimien sen Hampurin haara- ja ulkomaanosaston teknillisenä ja toimitusjohtajana.[1][2]
Maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyström siirtyi pataljoonan palattua Suomeen Suomen Berliinin lähetystön kauppaosaston palvelukseen, mistä erosi 1. toukokuuta 1921. Myöhemmin hän omisti Berliinissä vuosina 1921 - 1924 teknillisen ja kauppatoimiston. Vuodesta 1924 alkaen hän työskenteli Rich. Helanderin rakennusliikkeen teknillisenä johtajana Helsingissä vuoteen 1927 saakka, jonka jälkeen hän työskenteli neuvottelevana insinöörinä Helsingissä vuoteen 1933 saakka ja perusti kyseisenä ajan jaksona. Hän toimi myös vuosina 1931 – 1933 ylimääräisenä tarkastajana puolustusministeriön tarkastustoimistossa, kunnes vuonna 1933 hänet nimitettiin Hangon kaupungininsinööriksi. Talvi- ja jatkosodan aikana hän toimi siviilitoimensa ohella väestönsuojelu tehtävissä Hangossa.[1][2]
Opetustoimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyström toimi vuosina 1929–1930 ylimääräisenä ammattipiirustuksen opettajana Teknillisessä korkeakoulussa ja ylimääräisenä tie- ja rautatieopin opettajana sotateknillisessä koulussa, sekä oli ylimääräisenä insinöörinä Tie- ja vesirakennushallituksessa 1930. Rakennusopin opettajana hän toimi Helsingin teknillisessä opistossa vuosina 1930–1931.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.