Carissa Moore
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
.jpg) Moore heinäkuussa 2016 | |||
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Naisten lainelautailu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Tokio 2020 | Naiset | |
Carissa Kainani Moore (s. 27. elokuuta 1992 Honolulu, Havaiji, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen lainelautailija ja olympiavoittaja. Moore voitti olympiakultaa Tokion olympialaisissa 2020. Lisäksi hänellä on viisi maailmanmestaruutta vuosilta 2011, 2013, 2015, 2019 ja 2021.[1]
Moore kertoi vuonna 2024 lopettavansa lainelautailun Tahitin olympialaisten jälkeen.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kosketukset lainelautailuun
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mooren vanhemmat ovat Carol Lumi ja Christopher Moore, ja hänellä on nuorempi sisko. Perhe asui Honolulussa ja Mooren isä vei hänet lainelautailemaan 5-vuotiaana Waikiki Beachille. Hän sai lajista nopeasti otteen ja kuvasi kuuden vuoden ikäisenä opetusvideoita lainelautailusta.[1]
Vanhemmat erosivat Mooren ollessa 10-vuotias. Hän päätti asua isällään, koska hänen talonsa sijaitsi lähempänä merta. Moore osallistui nuorisokilpailuihin ja voitti 11 sijaa National Scholastic Surfing Associationin amatöörikilpailussa. Hän oli vuonna 2004 toinen kilpailija historiassa, joka on voittanut kolme NSSA-divisioonaa ja ansaitsi siten amatööriluokan Triple Crownin.[1]
Uran nousu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moore voitti vuonna 2008 Reef Hawaiian Pro -surffaustapahtuman, joka on ensimmäinen kolmesta Vans Triple Crown of Surfing -kilpailun sarjasta. Hänestä tuli 16-vuotiaana nuorin Triple Crown -voittaja. Hän oli esiintynyt silloin Surfer-lehden kannessa ja solminut sopimuksia muun muassa Red Bullin ja Niken kanssa.[1]
Moore opiskeli Punahou-koulua kotikaupungissaan päiväkodista lukioon. Hän esiintyi vuonna 2010 Surfing Professionals Association of Surfing -maailmanmestaruuskieruteella Uudessa-Seelannissa ja voitti siellä tapahtuman, josta ansaitsi 15 000 dollaria palkintorahaa. Hän lahjoitti rahat Waitara Bar Board Riders -klubille, jonka jäsenet kannustivat Moorea tämän harjoitellessa. Hän voitti kiertueellaan myös toisen tapahtuman ja sai Vuoden tulokas -palkinnon.[1]
Uran huippu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moore voitti kaudella 2011 kolme kilpailua ja tuli toiseksi kolmessa.[1] Hän voitti naisten lainelautailun maailmanmestaruuden samana vuonna,[2] ja hänestä tuli lainelautailun nuorin maailmanmestari. Hän on voittanut maailmestaruuden myös vuosina 2013, 2015, 2019 ja 2021. Moore hävisi finaalissa vuosien 2022 ja 2023 mestaruudet.[1]
Mooren kerrottiin osallistuvan vuonna 2019 seuraavana vuonna järjestettäviin Tokion olympialaisiin, mutta koronaviruspandemian vuoksi kisat siirrettiin vuodelle 2021. Moore voitti olympialaisista kaikkien aikojen ensimmäisen olympiakullan naisten lainelautailussa.[1] Honolulun kaupunki myönsi Moorelle voiton myötä kaupungin avaimet.[3]
Moore kertoi vuonna 2024 lopettavansa lainelautailun kilpailtuaan Tahitin olympialaisissa.[4] Häntä on valmentanut yli 17 vuotta Bryan Taylor.[5]
Lainelautailun ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moore valittiin National Geographicin vuoden seikkailijoiden listalle vuonna 2012.[6] Hänet valittiin Surfers' Hall of Fameen vuonna 2014 ja Hawaii Waterman Hall of Fameen vuonna 2021. Honoluluun maalattiin samana vuonna 12-kerroksinen seinämaalaus, joka esittää Moorea ja Duke Kahanamokua. Havajin osavaltio on nimennyt Moorelle oman päivän, jota vietetään joka vuosi 4. tammikuuta vuodesta 2016 alkaen.[1]
Moore avioitui Luke Untermannin kanssa vuonna 2017. Seuraavana vuonna hän perusti naisten surffausta tukevan Moore Aloha -järjestön. Häntä arvostetaan suuresti lainelautailussa ja sen ulkopuolella. Hän on puhunut julkisesti mielenterveyden ongelmistaan ja toiminut naisten kokeman seksuaalisen väkivallan vähentämisen ja sukupuolten palkkaeron tasaantumisen edistämiseksi.[1]
Moore kirjoitti tammikuussa 2024 kirjan A Love Letter To Surfin, jossa hän kertoi lopetuksestaan.[3] Hänestä tehtiin vuonna 2020 dokumenttielokuva RISS,[1] joka kuvaa hänen matkaansa vuonna 2019. Elokuvan kesto on 40 minuuttia, ja sen tuotti Peter Hamblin.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Shulman, Dylan: Carissa Moore Encyclopædia Britannica. 7.2.2024. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Johansson, Jeff: Carissa Moore ASP Women’s World Champion 2011 Surf Camps Europe. 14.8.2011. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Binns, Chris: Carissa Moore is one of surfing’s all time greats, in and out of the water redbull.com. 3.7.2023. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Woodyatt, Amy: Two of the greatest female surfers stepping back from the sport CNN. 24.1.2024. Viitattu 29.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Smith, Chas: Greatest ever surfer Carissa Moore officially retires on eve of World Surf League 2024 season kick-off beachgrit.com. 19.1.2024. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Surfer Carissa Moore National Geographic. 10.11.2011. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carissa Moore Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
