Carin Bryggman
Carin Bryggman (5. huhtikuuta 1920 Helsinki – 7. huhtikuuta 1993 Turku) oli suomalainen sisustusarkkitehti.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bryggman opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa 1940–1944 (nyk. Aalto-yliopiston Taideteollinen korkeakoulu). Hän aloitti uransa työskentelemällä ensin Ruotsissa eri arkkitehtitoimistoissa ja sitten isänsä Erik Bryggmanin kanssa Turussa. Turkuun hän perusti vuonna 1949 myös oman sisustusarkkitehtitoimistonsa, ensimmäisenä naisena Suomessa.
Bryggman oli yli 40 vuoden ajan Turun linnan sisustusarkkitehti. Hän hoiti linnan restaurointia yhdessä isänsä kanssa ja suunnitteli linnaan runsaasti kiinto- ja irtokalusteita sekä valaisimia. Turun linnan ohella historiallisesti merkittäviä sisustussuunnittelutehtäviä olivat muun muassa Turun Akatemiatalo ja arkkipiispan virka-asunto.
Vuosikymmenien aikana Bryggmanin toteuttamiin erilaisiin julkisten tilojen toimeksiantoihin kuului hotelleja, ravintoloita, kahviloita, apteekkeja, myymälöitä, pankkeja, toimistotiloja ja näyttelyitä. Laajimpia muita töitä olivat Bryggmanin 1960-luvulla tekemät sisustussuunnitelemat Turun Sibelius-museoon ja Åbo Akademin kauppakorkeakouluun. Bryggman suunnitteli sisustuksia ja kalusteita myös yksityisiin tiloihin.
Carin Bryggman suunnitteli yhdessä Uolevi Nuotion kanssa kaikki sisustukset Suomen Pankin Rovaniemelle rakennuttamaan, vuonna 1960 valmistuneeseen liiketaloon, jossa oli Alkon tytäryhtiön Oy Yhtyneeet Ravintolat Ab:n Hotelli Polar sekä Suomen Pankin tilat.[2]
Bryggman sai valtion taideteollisuuspalkinnon vuonna 1982, Svenska kulturfondenin palkinnon vuonna 1986, Varsinais-Suomen liiton myöntämän Aurora-mitalin vuonna 1987 ja Turun kaupungin taidepalkinnon vuonna 1990. Hän oli sisustusarkkitehtien liiton SIO:n kunniajäsen.
Carin Bryggmanin puoliso vuodesta 1952 oli sisustusarkkitehti Uolevi Nuotio. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1961.[3] Avioliiton aikana he työskentelivät yhteisessä toimistossa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Svinhufvud, Leena: Sisustaminen ammattina – valokeilassa sukupuolijärjestelmän, ammattikunnan ja työyhteisön hierarkiat. Tahiti 2/2011.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maunula, Leena: Turun arvorakennusten sisustaja. (Carin Bryggmanin muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 22.4.1993. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 28.6.2020.
- ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 254–256. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 94. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04755-8
- ↑ Carin Bryggman, esittely Bryggman-instituutti. Viitattu 27.2.2014.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aaltonen, Susanna 2010. ”Sisustaminen on kuin käsialaa”: Carin Bryggman ja Lasse Ollinkari sisustusarkkitehdin ammatissa 1940- ja 1950-luvulla. University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies (väitöskirja)
- Nylund, Ulrika 2004. Inredningsarkitekt Carin Bryggman: Utveckling och etablering 1940–1960. Pro gradu. Åbo Akademi.
- Strömberg, Emma: Carin Bryggman var inredningspionjär med stjärnstatus. Hufvudstadsbladet, 28.6.2020, s. 24–25. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 28.6.2020.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
