Hopearuutana
| Hopearuutana | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Karppikalat Cypriniformes |
| Heimo: | Särkikalat Cyprinidae |
| Alaheimo: | Cyprininae |
| Suku: | Carassius |
| Laji: | gibelio |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carassius gibelio |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Hopearuutana (Carassius gibelio) on särkikalojen heimoon kuuluva kalalaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurimmillaan hopearuutana voi olla pituudeltaan 45 senttimetriä ja painaa 3 kilogrammaa. Hopearuutana on nimensä mukaan hopeanhohtoinen, ja se on myös pulleampi kuin ruutana. Hopearuutanalla on siivilähampaita 39–54, kun ruutanalla niitä on ainoastaan 23–34. Lajitunnistuksen varmistaminen vaatii kalojen avaamisen. Ruutanan vatsakalvo on vaalea, kun taas hopearuutanalla se on tumma. Hopearuutana on läheistä sukua kultakalalle, jota on aiemmin pidetty sen alalajina[2].
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hopearuutanan lisääntyminen on tehokasta: Saman lajin koiraita ei välttämättä tarvita, kun jonkin muun särkikalan koiraita on kutupaikalla. Vieraan lajin maiti aktivoi mätimunan sisällä olevan alkion. Tällä tavoin ei synny lajiristeymiä, vaan hopearuutananaaras synnyttää itsestään kopioita (gynogeneesi).[3]
Hopearuutana Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hopearuutana on vieraslaji Suomessa. Sen saapuminen varmistettiin vuoden 2005 alussa, kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat onkivat niitä ylös Helsingin Vanhankaupunginlahdelta. Hopearuutanaa on tavattu myös rehevistä järvistä. Suurin Suomessa saatu hopearuutana painoi hieman yli kaksi kiloa. Hopearuutanoita istutettiin vuoden 1940 lopussa eri puolelle Viroa, mistä se levisi aikaa myöten Helsingin edustalle. Yksi hopearuutanan nopean leviämisen syy on sen kyky sopeutua elinympäristöönsä. Se viihtyy parhaiten rehevissä ja lämpimissä vesissä. Hopearuutana on yksi esimerkkilaji, joka tulee hyötymään ilmaston lämpenemisestä. Suomessa tavattavat hopearuutanat ovat usein naaraita. Hopearuutana on erittäin haitallinen vieraslaji, mutta sen torjumiseksi on tuskin mitään tehtävissä.[3][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ari Saura & Markku Varjo: Kalat Suomen luonnossa Helsinki Otava 2009 ISBN 978-951-1-23364-0)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Urho ja muut: Haitallisten vieraiden kala-, rapu- ja nisäkäslajien leviäminen, tietoisuuden lisääminen ja hallinta (s.8) RKTL:n työraportteja 10/2014. 2014. Viitattu 2.6.2018.
- ↑ Juha Ojaharju, Jussi T. Pennanen: Hopearuutana ja kultakala tunkevat Suomenkin vesiin. Helsingin Sanomat, 3.8.2004. Maksullinen. Viitattu 2.6.2018. Linkki kopioon issuu-sivustolla
- ↑ a b Hopearuutana Vieraslajit. Viitattu 2.6.2018.
- ↑ Lauri Urho ja Hannu Lehtonen: Kalalajit Suomessa, s. 7. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (nyk. Luonnonvarakeskus), 2008. ISBN 978-951-776-601-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 1.6.2018).
- ↑ Suomeen uusi kalalaji MTV3. 13.10.2005. Viitattu 2.6.2018.[vanhentunut linkki]