Kultakala
| Kultakala | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Karppikalat Cypriniformes |
| Heimo: | Särkikalat Cyprinidae |
| Suku: | Carassius |
| Laji: | auratus |
| Alalaji: | auratus |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Carassius auratus auratus |
|
| Katso myös | |
Kultakala (Carassius auratus auratus) on särkikaloihin kuuluva makeanveden kala. Tämä isokokoinen parvikala on ensimmäisiä ”kesytettyjä” kaloja, joka tuotiin Eurooppaan Kiinasta 1600-luvulla.
Kultakala on akvaariokaloista yksi pitkäikäisimmistä, ja se voi elää yli 25 vuotta ja kasvaa jopa 40 cm:n pituiseksi.[2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultakala elää Keski-Aasiassa, Kiinassa ja Japanissa. Portugalilaiset toivat sen Eurooppaan ja 1700-luvulla Alankomaissa opittiin kalojen kasvatus.[3]
Kultakala on levinnyt ihmisen mukana muuallekin, mutta useat maat ovat raportoineet sen aiheuttaneen epäsuotuisia vaikutuksia alkuperäiseen luontoon.[4]
Kala on läheistä sukua ruutanalle ja hopearuutanalle, jota on pidetty aiemmin sen alalajina, ja se voi selvitä ja lisääntyä eri puolilla Eurooppaa. Suomea lähimmät luonnonvaraiset kannat ovat Saarenmaan rannikolla ja laji voi levitä lähivuosina Suomenkin etelärannikolle. Luonnossa lisääntyvä kultakala menettää muutamassa sukupolvessa punaisen värinsä.[3]
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultakalat ovat parvikaloja. Ilman parvea elävät yksilöt ovat värittömämpiä, arempia ja herkempiä sairauksille.[5] Kultakalat ovat ystävällisiä muita kaloja kohtaan, mutta saattavat syödä pienempiä kaloja kuten neontetroja, jos ne sattuvat osumaan tielle.
Vesiolot ja ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultakala suosii happamuudeltaan neutraalia ja emäksistä (pH 7,0–8,0) vettä ja kestää lämpötiloja +22:sta lähelle nollaa, toisin sanoen se on viileän veden kala. Luonnossa se syö äyriäisiä, hyönteisiä ja erilaisia kasveja. Akvaariotarvikkeiden joukosta löytyy niille suunnattuja erityisiä kultakalaruokahiutalesekoituksia. Kultakalaa on hyvä ruokkia useita kertoja päivässä, sillä sen mahalaukku on melko pieni, ja tyhjenee nopeasti. Kasvislisän tarjoaminen on tärkeää; kasvein koristellussa altaassa se järjestää asian toisinaan itse ja syö jopa limaa. Koska kultakala on hyvin suureksi kasvava parvikala, ei sitä missään nimessä voi pitää pyöreässä maljassa, kuten monissa elokuvissa ja sarjakuvissa tehdään. Muutamana syynä mainitaan lasimaljan pieni koko ja sen muoto, joka ilmeisesti hämää kalaa kuin kalaa. Kolmen kultakalan ryhmälle riittää jo 300-litrainen akvaario, mutta suuremmalle parvelle olisi suotuisaa hankkia vähintään 500-litrainen akvaario. Riittävän suuri uimatila on kultakalalle tärkeää. Jos haluaa pitää kotonaan kultakaloja, kannattaa harkita, pystyykö täyttämään tämän suureksi kasvavan viileänveden parvikalan elinvaatimukset.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Huckstorf, V. & Freyhof, J.: Carassius auratus auratus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.8.2013. (englanniksi)
- ↑ Advice and welfare- pets- fish rspca
- ↑ a b Ojanharju, Pennanen: Hopearuutana ja kultakala tunkevat Suomenkin vesiin Helsingin Sanomat. 3.8.2004.
- ↑ Carassius auratus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ Mikä kumman parvikala? www.faunatar.fi. Viitattu 2.4.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Times 01 October 2003 – Goldfish pass memory test (englanniksi)