Campo de’ Fiori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Campo de’ Fiori sateen jälkeen.

Campo de’ Fiori on Rooman Parionen kaupunginosassa sijaitseva aukio, joka on tunnettu vilkkaasta torikaupasta ja yöelämästä. Se on myös yksi harvoista aukioista Roomassa, jonka laidalla ei ole kirkkoja. Keskiajalla sitä käytettiin pahamaineisena teloituspaikkana, mistä muistona sen keskellä on harhaoppisuudesta kuolemaantuomitun Giordano Brunon pronssipatsas.[1][2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Campo de’ Fiori 1740-luvulla, jolloin aukiolla oli vielä hirsipuu (Giuseppe Vasin etsaus).

Antiikin aikana Campo de’ Fiorin tuntumassa oli imperaattori Pompeiuksen rakentama teatteri, jonka yhteydessä toimi Venus Victrixin temppeli. Teatterin ja Tiberjoen välinen maakaistale oli tyhjää joutomaata joen tulvimisriskin vuoksi.[1] Paikalla oli vielä 1400-luvun alussa villiintynyt niitty, josta aukion ’kukkaketoa’ tarkoittavan nimen on arveltu johtuvan.[1][2] Toisaalta nimen on ajateltu viittaavaan Pompeiuksen Flora-nimiseen rakastajattareen.[2]

Giordano Brunon pronssipatsas.

Campo de’ Fiori alkoi saada nykyisen muotonsa 1400-luvulla. Ensimmäisenä sen laidalle rakennettiin Pyhän Birgitan kirkko, joka nykyään sijaitsee Piazza Farnesen puolella katujärjestelyjen sittemmin muututtua.[1] Paavi Calixtus III uudisti koko alueen asemakaavan ja päällysti aukion kivillä 1456.[2][3] Kivetyksestä huolimatta nimi campo (’aukea’ tai ’nurmikko’) jäi eikä sitä koskaan korvattu piazzalla.[3] Vuonna 1473 paavi Sixtus IV rakennutti Ponte Siston sillan, joka yhdisti kaupunginosan Trastevereen Tiberjoen vastarannalla vilkastaen sen elämää.[3] Näihin aikoihin valmistuivat myös monet alueen hienoimmista palatseista, kuten Palazzo della Cancelleria ja Palazzo Pio (ent. Palazzo Orsini), joka rakennettiin Venuksen temppelin raunioille.[2][4] Aukiota ympäröivien rakennusten julkisivut ovat epäyhtenäiset, sillä niiden rakentamista ei säädelty asetuksilla – toisin kuin monilla muilla Rooman aukioilla.[1]

Uudistusten jälkeen Campo de’ Fiorista tuli nopeasti tärkeä näyttäytymispaikka kardinaaleille, suurlähettiläille ja muille merkkihenkilöille. Aukiolla järjestettiin hevosmarkkinat maanantaisin ja lauantaisin, ja sen lähikaduille perustettiin majataloja ja käsityöläisten verstaita. Vähitellen koko alueesta kehittyi merkittävä liike- ja kulttuurielämän keskus.[2] Jopa paavi Aleksanteri VI:n rakastajatar Vannozza Cattanei piti kahta majataloa aukion laidalla.[3]

Hedelmä- ja vihannestorin tarjontaa.

Campo de’ Fiorin historiassa on myös synkempi puolensa: sitä käytettiin satojen vuosien ajan rikollisten ja harhaoppisten rangaistuspaikkana.[1][2] Aukiolla oli hirsipuu, jota tosin käytettiin enemmän rikollisten häpäisemiseen kuin teloittamiseen: uhri ripustettiin hirsipuuhun köyden varassa ja häntä hilattiin väkipyörällä ylös ja alas. Hirsipuu on kadonnut aukiolta aikoja sitten, mutta Campo de’ Fiorin ja Piazza Farnesen yhdistävä katu on edelleen nimeltään Via della Corda (Köysikatu).[3] Yksi kuuluisimmista aukiolla teloitetuista oli italialainen filosofi Giordano Bruno, jonka inkvisitio poltti roviolla harhaoppisuudesta 17. helmikuuta 1600.[1][2]

Campo de’ Fioria laajennettiin vuonna 1858 purkamalla rakennuksia sen länsireunalta.[3] Hevosmarkkinat lakkautettiin 1869 ja niiden tilalle siirrettiin hedelmä- ja vihannestori Piazza Navonalta.[1][3] Aukiolla käydään yhä torikauppaa aamupäivisin paitsi sunnuntaina ja myynnissä on kasvisten lisäksi kalaa, lihaa, kukkia ja mausteita.[1] Iltaisin aukio muuttuu vilkkaaksi yöelämän keskukseksi, kun lähistön ravintolat ja yökerhot avaavat ovensa.[2]

Muistomerkit ja suihkulähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aukiolle 1898 pystytetty kopio alkuperäisestä suihkulähteestä.

Aukion keskellä on Ettore Ferrarin valama Giordano Brunon pronssipatsas, joka pystytettiin vuonna 1889 Brunon teloituspaikalle.[1][2] Patsaan kasvot ovat kääntyneenä kohti Vatikaania ja sen jalustassa on kahdeksan kohokuvaa, jotka esittävät muita harhaoppisuudesta tuomittuja, kuten Jan Husia ja John Wycliffea.[1] Italian vapaa-ajattelijat järjestävät muistomerkin luona joka vuosi muistotilaisuuden, johon osallistuu myös Rooman kaupunginjohtaja.[3]

Vuonna 1590 Campo de’ Fiorille pystytettiin Giacomo della Portan veistämä suihkulähde, joka sai vetensä antiikinaikaisesta Acqua Vergine -akveduktista. Suihkulähdettä alettiin kutsua Fontana della Terrinaksi, koska se muistutti terriiniä, kannellista liemikulhoa. Se purettiin Giordano Brunon patsaan tieltä mutta siitä tehtiin kopio aukion länsipäähän 1898, tosin tällä kertaa ilman ’liemikulhon’ kantta. Alkuperäinen suihkulähde pystytettiin lähistöllä sijaitsevan Santa Maria in Vallicellan kirkon eteen 1925.[1][3]

Italialainen Mario Bonnard ohjasi vuonna 1943 aukion elämästä kertovan elokuvan, jonka pääosia näyttelivät Anna Magnani ja Peppino De Filippo.[2][5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Campo de’ Fiori A View on Cities. Viitattu 24.11.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Campo de’ Fiori ItalyGuides.it. Viitattu 24.11.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i Roberto Piperno: Piazza di Campo dei Fiori romeartlover.it. Viitattu 25.11.2014. (englanniksi)
  4. ↑ History of Palazzo Pio University of Washington, Rome Center. Viitattu 24.11.2014. (englanniksi)
  5. ↑ 10 films of Anna Magnani you have to see Swide. Arkistoitu 8.3.2014. Viitattu 24.11.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Campo_de’_Fiori&oldid=21468480”