Calouste Gulbenkian
| Calouste Gulbenkian | |
|---|---|
 Calouste Gulbenkian ennen vuotta 1900. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. maaliskuuta 1869 Üsküdar, Konstantinopoli (nykyinen Istanbul), Ottomaanien valtakunta |
| Kuollut | 20. heinäkuuta 1955 (86 vuotta) Lissabon, Portugali |
| Ammatti | liikemies |
| Puoliso | Nevarte Essayan |
| Lapset |
Nubar Sarkis (s. 1896) Rita Sivarte (s. 1900). |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Calouste Sarkis Gulbenkian (23. maaliskuuta 1869 Üsküdar, Konstantinopoli (nykyinen Istanbul), Osmanien valtakunta – 20. heinäkuuta 1955 Lissabon, Portugali) oli armenialainen öljyalan suurliikemies, hyväntekeväisyyden harrastaja ja suurkeräilijä. Kuollessaan hän oli yksi rikkaimmista ihmisistä koko maailmassa, ja hänen taidekokoelmansa oli maailman suurimpia yksityisiä kokoelmia.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Calouste Gulbenkianin isä oli armenialainen öljykauppias ja hän lähetti poikansa opiskelemaan Lontoon King’s Collegeen öljyalaa. Opintojensa jälkeen Gulbenkian matkusti Venäjälle tutkimaan Bakuun nousussa ollutta öljynporaustoimintaa.[1]
Vuonna 1902 Gulbenkian sai Ison-Britannian kansalaisuuden ja vuonna 1907 hän oli mukana muodostamassa Royal Dutch/Shell -yhtiötä. Hän piti itsellään viisi prosenttia kehittämiensä yhtiöiden osakkeista, minkä johdosta hänelle annettiin lempinimi ”Herra viisi prosenttia”.[2]
Vuonna 1912 Gulbenkian oli muodostamassa jälleen uutta yhtiötä, Turkish Petroleum Companya (TPC), joka sai oikeudet tuolloin Osmanien valtakunnan hallitseman Irakin öljyyn. Viiden prosentin omistus teki hänestä yhden maailman rikkaimmista liikemiehistä.[3] Vuonna 1914 puhjennut ensimmäinen maailmansota lopetti yhtiön toiminnan.
Sodan jälkeen käytiin pitkiä neuvotteluita TPC:n asemasta ja oikeuksista. Asia ratkesi vuonna 1925, jolloin TPC sai oikeuden porata Irakin öljyä. Baba Gurgurin öljykentän löytyminen sai liikeneuvotteluihin jälleen uutta vauhtia. Seurauksena tehtiin sopimus, joka määritteli, kenellä oli oikeus investoida TPC:hen ja viisi prosenttia osakkeista jäi Gulbenkianille. Vuonna 1929 yhtiön nimi muutettiin Iraq Petroleum Companyksi. Tehdyt sopimukset takasivat Gulbenkianille jättimäiset tulot.
Gulbenkianin kerrotaan kiinnostuneen taiteesta 14-vuotiaana. Aluksi hänen taidekokoelmaansa pidettiin hänen nelikerroksisessa Pariisin-kodissaan. Vuonna 1936 hän lainasi 30 maalausta Britannian kansallisgallerialle ja egyptiläisen patsaansa British Museumille.[4]
Gulbenkian perusti vuonna 1938 Panamaan yhtiön, jonka tehtävänä oli hallita hänen omistuksiaan öljyteollisuudessa. Kyseinen yhtiö, Partex, toimii yhä, ja sen omistaa Calouste Gulbenkianin säätiö. Vuodet 1930–1932 Gulbenkian toimi puheenjohtajana Armenian General Benevolent Unionissa (AGBU), jonka tehtävänä on säilyttää ja edistää armenialaista kulttuuria ympäri maailmaa ja antaa humanitaarista apua.
Kun toinen maailmansota puhkesi, Gulbenkian sai diplomaattisen koskemattomuuden. Hän sai Irakin Ranskan-lähettilään aseman ja seurasi Ranskan hallitusta Vichyyn.
Vuonna 1942 Gulbenkian katsoi viisaammaksi muuttaa puolueettomaan Portugaliin. Siellä hän asettui Lissaboniin ja asui loppuelämänsä vaatimattoman Aviz Hotelin sviitissä.[5] Taide- ja antiikkikokoelma oli tuolloin varastossa.
Calouste Gulbenkian oli naimisissa Nevarte Essayanin kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, poika Nubar Sarkis (1896) ja tytär Rita Sivarte (1900). Calouste Gulbenkian jäi leskeksi 1952.
Säätiö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Calouste Gulbenkian kuoli, hänen omaisuutensa arvoksi arvioitiin 280–840 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Osa rahoista meni perillisille, 300 000–400 000 varattiin käytettäväksi armenialaisen Echimiadzinin katedraalin korjaamiseen heti, kun suhteet Neuvostoliittoon olisivat kunnossa. Jäljelle jääneistä varoista perustettiin Calouste Gulbenkianin säätiö.
Säätiön tehtävinä on tukea hyväntekeväisyyttä, taidetta, opetusta ja tiedettä. Se perusti Lissaboniin Calouste Gulbenkianin museon esittelemään perustajansa antiikki- ja taidekokoelmaa. Taidekokoelmassa on edustettuna Lähi-idän, antiikin ja Euroopan taidetta. Eurooppalaisista mestareista edustettuina ovat muun muassa Lucas Cranach vanhempi, Antoon van Dyck ja Auguste Rodin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ When History Meets its Makers: the Story of "Mr. Five Percent" Oilpro. Arkistoitu 3.7.2014. Viitattu 12.8.2014.
- ↑ Mr. Five-per-cent Fundacao Calouste Gulbenkian. Viitattu 12.8.2014.
- ↑ Calouste Gulbenkian Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.8.2014.
- ↑ The Collector Fundacao Calouste Gulbenkian. Viitattu 12.8.2014.
- ↑ Lisbon, 1942 Fundacao Calouste Gulbenkian. Viitattu 12.8.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Calouste Gulbenkianin säätiön sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Calouste Gulbenkianin museo
- Gulbekianin palkinto (Arkistoitu – Internet Archive)
