Burghausenin linna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Burghausenin linnan palas eli pääasuintilat
Ilmakuva Burghausenin linnasta idästä
Ilmakuva Burghausenin linnasta etelästä
Burghausenin kaupunki ja Burghausenin linna Salzach-joen Itävallan puolelta katsottuina

Burghausenin linna Burghausenissa, Ylä-Baijerissa, Saksassa on Guinnessin Ennätystenkirjan[1] vahvistamana maailman pisin linnakompleksi (1 051 metriä) ja maailman kolmanneksi suurin linna. Linna on myös yksi maailman suurimmista palatseista.

Linnavuori asutettiin jo pronssikaudella. Linna, joka perustettiin ennen vuotta 1025, siirtyi Wittelsbach-suvulle Burghausenin viimeisen kreivin Gebhard II:n kuoleman jälkeen vuonna 1168. Vuonna 1180 heidät nimitettiin Baijerin herttuoiksi ja linnaa laajennettiin Wittelsbachin herttua Otto I:n johdolla.[2]

Baijerin herttuakunnan ensimmäisen jaon myötä vuonna 1255 Burghausenin linnasta tuli Ala-Baijerin herttuoiden toinen asuinpaikka, pääasuntona oli Landshut. Päälinnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1255 herttua Henrik XIII:n (1253–1290) johdolla. Vuonna 1331 Burghausen ja sen linna siirtyivät Ala-Baijerin herttua Otto IV:lle.[2]

Baijeri-Landshutin herttuoiden aikana (1392–1503) linnoitteita laajennettiin koko linnavuoren ympärille. Itävallan herttuatar Margarethesta, itsevaltaisen herttua Henrik XVI:n (1393–1450) karkotetusta vaimosta lähtien, linnasta tuli herttuoiden puolisoiden ja leskien asuinpaikka ja myös aarteiden säilytyspaikka. Vuonna 1447 Ludvig VII, Baijerin herttua kuoli linnassa Henrikin vankina. Baijerin herttua Georgin (1479–1503) aikana rakennustyö valmistui ja Burghausenin linnasta tuli alueen vahvin linnoitus.[2]

Baijerin yhdistymisen jälkeen vuonna 1505 Landshutin perimyssodan aikana linnalla oli sotilaallista merkitystä, ja Osmanien valtakunnan uhan vuoksi se uudistettiin myöhemmin. Kolmikymmenvuotisen sodan aikana suomalaissyntyistä marsalkka Kustaa Hornia pidettiin vangittuna linnassa vuosina 1634–1641. Teschenin rauhan jälkeen vuonna 1779 Burghausenin linnasta tuli rajalinna. Napoleonin sotien aikana linna kärsi jonkin verran tuhoa. "Liebenwein-torni" oli taidemaalari Maximilian Liebenweinin käytössä vuodesta 1899 hänen kuolemaansa asti. Hän sisusti sen jugend-tyyliin.[3]

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gotiikan arkkitehtuuria edustava linna koostuu päälinnasta, jossa on sisäpiha ja viidestä ulkopihasta.

Päälinnan uloin kohta on Palas eli pääasuinrakennus, jossa ovat herttuan yksityishuoneet. Päälinnan kaupungin puoleisen ydintornin vieressä ovat Pyhän Elisabetin kappeli vuodelta 1255 ja Dürnitz eli ritarisali, jossa on kaksi holvikaarta. Dürnitziä vastapäätä ovat herttuattaren asuntosiivet.[2]

Ensimmäinen ulkopiha suojasi päälinnaa ja siellä olivat myös tallit, panimo ja leipomo. Toisella pihalla on suuri asevarasto vuodelta 1420 ja asesepän torni. Tätä pihaa suojaa hallitseva Pyhän Yrjön portti vuodelta 1494. Kolmannessa pihassa olevia Viljatornia ja Viljamitta-tornia käytettiin tallina ja rehun varastoinnissa. Neljännen pihan tärkein nähtävyys on myöhäisgotiikan tyylinen Pyhän Hedwigin kappeli vuodelta 1479–1489. Hovivirkailijat ja käsityöläiset työskentelivät ja asuivat viidennellä pihalla, jota aikoinaan suojeli vahva linnoitus. Vuonna 1800 ranskalaiset tuhosivat tämän linnoituksen marsalkka Michel Neyn johdolla.[2]

Pulverturm (Ruutitorni), joka rakennettiin ennen vuotta 1533 suojeli linnaa länsilaaksossa Wöhrsee-järven, joen vanhan suvantoalueen vieressä. Linnoite yhdistää tämän tornin päälinnaan.

Linnan panoraamanäkymä idästä
Panoraamanäkymä linnaan lännestä

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.