Bure
Bure-suku on merkittävä pohjoisruotsalainen 1500-luvulla alkunsa saanut suku, jonka perimätieto ulottuu keskiajalle. Suvun nimi tulee kylännimestä: Buren kylä Skellefteån pitäjässä Västerbottenissa, nykyisin Bureå. Bure-suvun tutkimuksen aloitti Johannes Bureus 1600-luvun alussa ja Bure-genealogiaa pidetään Ruotsissa Vaasa-ajan merkittävimpänä sukututkimuksena. Johannes Bureuksen alkuperäiset sukumuistiinpanot on löydetty Suomen Kansallisarkistosta. Nykyhistoriantutkimuksen valossa vanhimpia, Gabriel Anrepin teoksessa Svenska adelns ättar-taflor esitettyjä, keskiaikaisia sukupolvia ei enää pidetä luotettavina.[1]
Suvun ensimmäinen tunnettu Bure-nimen kantaja on alilaamanni Anders Japson Buresta, joka tunnetaan arkkipiispa Jakob Ulfinpojan kirjeestä 28.2.1507.[2] Hänen tyttärensä Anna Burea oli naimisissa Skellefteån kirkkoherran Anders Olain kanssa, josta avioliitosta syntyi kantaäitejä tunnetuimmille suvun jäsenille. Vanhimman tyttären poika oli kuuluisa oppinut Johannes Bureus, nuorimman taas olivat huomatut Anders ja Olof Bure. Heistä lähteneet aateliset Bureus- ja Burensköld -suvut ovat jo sammuneet.[3][4]
Tunnetuimmat suvun yhteydet Suomeen tulevat Hannu Laurinpoika Björnramin ja Svinhufvud-suvun jälkeläisten kautta. Lisäksi Westzynthius-suku polveutuu osittain Bure-suvusta, ja se on samalla yksi Sursill-suvun päähaaroja.[5]
Suvun tunnettuja jäseniä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Johannes Bureus (1568–1652), ruotsalainen arkeologi, kieliteieteilijä, mystikko ja runoilija
- Anders Bureus (1571–1646), ruotsalainen kartantekijä
- Olaus Bureus (1578–1655), ruotsalainen lääkäri ja lakimies
- Jakob Bure (1649–1709), Turun ja Porin läänin maaherra
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tiina Miettinen: Entä jos Dordi olisi Bure. Genos 3/2011
- ↑ E. Vennberg: Bure och Bureus. Svenskt Biografiskt Lexikon VI. Stockholm 1926
- ↑ Tietosanakirja / 1. A-Confort
- ↑ Nordisk familjebok / Uggleupplagan. 4. Brant - Cesti
- ↑ Tiina Miettinen: Johan Buren kadonnut sukukirja löytyi Suomesta. Sukutieto 4/2011, s. 8-9