Tämä on lupaava artikkeli.

Bunny Berigan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rowland Bernart Berigan
Henkilötiedot
Syntynyt2. marraskuuta 1908
Kuollut2. kesäkuuta 1942 (33 vuotta)
Muusikko
Taiteilijanimi Bunny Berigan
Aktiivisena 1928–1942
Tyylilajit jazz
Soittimet trumpetti
Levy-yhtiöt Vocalion, Epic Records ja Philips RecordsView and modify data on Wikidata

Rowland Bernart ”Bunny” Berigan (2. marraskuuta 1908 – 2. kesäkuuta 1942) oli yhdysvaltalainen jazztrumpetisti. Hän nousi 1930-luvulla yhdeksi swing-aikakauden huipputrumpetisteista, mutta ura jäi lyhyeksi hänen kuollessaan 33-vuotiaana vaikean alkoholismin edesauttamaan maksakirroosiin. Hänen tunnetuimmiksi tuotoksikseen ovat jääneet Benny Goodmanin ja Tommy Dorseyn orkesterien kanssa tehdyt nauhoitukset sekä vuoden 1937 soolohitti ”I Can’t Get Started”.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikkinäyte
Beriganin nauhoitus vuodelta 1937.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Berigan aloitti trumpetin soittamisen jo lapsena. Hän soitti 12-vuotiaana isoisänsä johtamassa nuorisoyhtyeessä.[1] Collegessa ollessaan hän soitti koulun yhtyeessä.[2] Hän haki vuonna 1928 Hal Kempin orkesteriin, mutta häntä ei tuolloin kelpuutettu kokoonpanoon. Vuonna 1930 Berigan otettiin kuitenkin mukaan Kempin Euroopan-kiertueelle. Kempin yhtyeestä lähdettyään hän liittyi Fred Richin studio-orkesterissa CBS:lle vuoteen 1935 asti, työskennellen samalla studiomuusikkona New Yorkissa.[1]

Paul Whiteman palkkasi Beriganin yhtyeeseensä trumpetisti Bix Beiderbecken korvaajaksi, mutta orkesterin soittotyyli ja rajoitettu rooli yhtyeessä ei sopinut Beriganille ja hän lähti yhtyeestä.[2] Hän soitti 1930-luvun puolivälissä myös Benny Goodmanin orkesterissa. Beriganin sooloista kappaleissa ”King Porter Stomp” ja ”Sometimes I’m Happy” tuli todella kuuluisia, ja hän oli mukana myös Goodmanin menestyksekkäällä kiertueella Yhdysvaltojen länsiosassa vuonna 1935. Samana vuonna hän soitti Glenn Millerin ensimmäisessä itse johtamassa kokoonpanossa. Hän nauhoitti vuonna 1936 Tommy Dorseyn orkesterin kanssa kappaleet ”Marie” ja ”Song of India”. Näistä kappaleista tuli orkesterin kaksi suurinta hittiä, ja Beriganin soolot olivat niin oleellinen osa niiden suosiota että trumpetistin lähdettyä yhtyeestä Dorsey sovitti soolot koko trumpettisektion soitettaviksi.[1]

Berigan perusti oman yhtyeensä vuonna 1936. Alkuvaikeuksien jälkeen yhtye päätyi kokoonpanoon, jossa soittivat muun muassa Georgie Auld ja rumpali Buddy Rich. Orkesterin tunnetuin nauhoite on vuoden 1937 versio Vernon Duken kappaleesta ”I Can’t Get Started”.[2] Yhtyeen johtaminen oli kuitenkin vaikeaa Beriganille, ja tehtävän aiheuttama stressi oli omiaan pahentamaan hänen jo aiemmin ilmennyttä alkoholiongelmaansa. Yhtye esiintyi säännöllisesti CBS:n Saturday Night Swing Club -ohjelmassa, mutta ei pystynyt vakiinnuttamaan suosiotaan. Vuonna 1940 konkurssiin ajautunut Berigan joutui lopulta hajottamaan yhtyeensä.[1]

1940-luvulla Berigan kärsi terveydellisistä ja taloudellisista vaikeuksista. Hän palasi lyhyeksi ajaksi Tommy Dorseyn yhtyeeseen ja muodosti vielä omankin kokoonpanonsa, mutta oli toisinaan niin huonossa kunnossa että joutui soittamaan konserteissa istuallaan.[2] Lääkärien varoituksista huolimatta hän ei missään vaiheessa vähentänyt työntekoa eikä alkoholinkulutustaan. Hän kuoli New Yorkissa 2. kesäkuuta 1942 kirroosiin ja sisäiseen verenvuotoon.[1][3]

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyestä urasta huolimatta Berigania pidetään yhtenä swing-aikakauden merkittävimmistä trumpetisteista yhdessä Louis Armstrongin, Bix Beiderbecken ja Roy Eldridgen kanssa, mutta kaupallisesti hänen musiikkinsa ei ole saavuttanut samanlaista suosiota vaan hänet muistetaan lähinnä Goodmanille ja Dorseylle nauhoittamistaan sooloista sekä hitistään ”I Can’t Get Started”.[1][4] Hänen jazz- ja tanssimusiikkiorkesterien kanssa tekemistään nauhoituksista koostettiin vuonna 2004 seitsemän CD:n kokoelma-albumi The Complete Brunswick, Parlophone and Vocalion Bunny Berigan Sessions, joka sai jazzkriitikoilta ylistäviä arvosteluja.[1]

Berigan voitti vuonna 1936 Metronome -lehden äänestyksen parhaasta trumpetistista viisinkertaisella äänimäärällä verrattuna lähimpään kilpailijaansa.[3] Vuonna 1941 Louis Armstrong nimesi hänet Down Beat -jazzlehden haastattelussa suosikkitrumpetikseen.[5] Vuonna 1975 Berigan sai postuumin Grammy-palkinnon vuoden 1937 nauhoituksestaan ”I Can’t Get Started”.[6]

Beriganin kotikaupungissa Fox Lakessa järjestettiin vuonna 1973 päivän mittainen jazztapahtuma trumpetistin musiikin kunniaksi. Sittemmin tapahtuma on laajentunut jokavuotiseksi seitsenpäiväiseksi jazzfestivaaliksi ja kantaa nimeä Bunny Berigan Jazz Jubilee.[7]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Hän ei koskaan oikeastaan välittänyt rahasta. Hän välitti musiikista ja ihmisistä. ”

– Beriganin vävy Ken Hansen[7]

Berigan ei pitänyt toisille ihmisille työskentelemisestä vaan toimi mieluummin itse johtajana,[3] mutta hänellä ei ollut taipumuksia liikemieheksi. Orkesterinjohtajana toimiessaan hänelle tuotti vaikeuksia hallinnoida yhtyeidensä taloudellista puolta kannattavasti ja hän ajautui velkoihin.[4] Beriganin yhtyeen trumpetisti Joe Aguanno on spekuloinut osasyyn saattaneen olla yhtyeen silloisessa managerissa Ed Kirkebyssä.[7]

Vaikka Berigan oli naimisissa, hänet tunnettiin naistenmiehenä. Hänellä oli muun muassa kohua herättänyt suhde laulaja Lee Wileyn kanssa.[4] Beriganilla oli kiertueella ollessaan tapana juoda paljon ja valvoa myöhään naisseurassa. Beriganin isä lähti joskus kiertueelle mukaan pitämään poikaansa kurissa huolestuneena tämän alkoholismista, mutta tämä onnistui kuitenkin käymään ulkona myöhään yöllä isän nukkuessa.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Scott Yanow ja Bruce Eder: Bunny Berigan Allmusic. Viitattu 30.12.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Bunny Berigan Down Beat. Viitattu 30.12.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Ian Carr, Digby Fairweather ja Brian Priestley: The Rough Guide to Jazz, s. 68–69. Rough Guides, 2004. ISBN 1843532565 (englanniksi)
  4. ↑ a b c David Rickert: Bunny Berigan: Elusive Legend of Jazz All About Jazz. Viitattu 7.12.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Bunny Berigan of Fox Lake (s. 150) The State of Wisconsin Collection. Viitattu 30.12.2010. (englanniksi)
  6. ↑ Grammy Hall of Fame Grammy.com. Arkistoitu 24.12.2010. Viitattu 30.12.2010. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Christopher Popa: Bunny Berigan: ”’Cause You’re So Supreme” Big Band Library. Viitattu 6.12.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bunny_Berigan&oldid=22769174”