Budslau

Budslau

Budslaun kylän sijainti Valko-Venäjän Minskin alueen pohjoisosassa.

Budslau (valkoven. Будслаў) eli Budslav (ven. Будслав) on kylä Valko-Venäjän Minskin alueen pohjoisosissa Mjadzelin piirissä. Kylä sijaitsee Itämereen laskevan Niemenjoen vesistöalueen yläjuoksulla, sen Vilija-sivujoen Servatš-sivuhaaran (valkoven. Сэрвач, ven. Сервечь, Servetš) varrella, linnuntietä 35 kilometriä Mjadzelsta itään. Paikallistietä noin kolme kilometriä kylän länsipuolelta kulkee rautatie (asema Budslau).

Kylän katsotaan saaneen alkunsa, kun vuonna 1504 Liettuan suuriruhtinas ja Puolan kuningas Aleksander Jagiellon (Alexander I) lahjoitti 6 000 aarin metsäalan tuolloisen Vilnan voivodikunnan itäosista Vilnan bernhardilaiselle munkkiyhteisölle, joka oli fransiskaanien haarauma. Vuosina 1589–1591 paikalle rakennettiin puinen bernhardilaiskappeli. Vuonna 1598 vauraaseen aatelissukuun kuulunut, vuosina 1589–1610 Vilnassa keskeisessä asemassa toiminut Jan Patš (1550–1610) lahjoitti kirkolle paavi Klemens VIII:lta saadun Neitsyt Marian eli Jumaläidin kuvan. Elokuussa 1633 laskettiin kivisen kirkon peruskivi. Vuonna 1732 Puolan kuningas August II Väkevä myönsi asutukselle kaupungin arvon.

Kylä tunnetaan erityisesti sen suuresta, Valko-Venäjän kansallispyhäkköihin kuuluvasta katolisesta kirkostaan. Kirkolla on pienen basilikan arvo (lat. Basilica minor). Tämä Budslaun Jumalanäidin kirkkona tunnettu rakennus on saanut nimensä siellä säilytettävästä Budslaun Jumalanäidin ihmeitätekevänä pidetystä ikonista. Ikonin katsotaan suojelevan valkovenäläisiä ja se mainitaan kirjallisissa lähteissä jo vuonna 1617. Seurakunnan juhlapäivää vietetään heinäkuun 2. päivänä.

• 
  Ihmeitätekevä Budslaun Jumalanäidin ikoni (1590-luvulta).
• 
  Budslaun kirkko piirroksessa (1650).

• 
  Kirkko joen toiselta puolelta nähtynä.
• 
  Kirkko.
• 
  Sisänäkymää.

Budslaun Jumalanäidin kirkkoa sisältä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Budslau Wikimedia Commonsissa