Brynolf Blomqvist
Johan Brynolf Blomqvist (4. maaliskuuta 1855 Viapori– 31. tammikuuta 1921 Viipuri) oli suomalainen arkkitehti.[1]
Henkilöhistoria ja ammattiura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Blomqvistin vanhemmat olivat ylikonstaapeli Johan Blomqvist (Blomkvist) ja Gustafva Henrietta Ekström ja puoliso vuodesta 1903 Maria Lovisa Mustonen. P perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja poika. Alemman alkeiskoulun käytyään Blomqvist meni Teknilliseen reaalikouluun ja valmistui Polyteknilliseksi opistoksi muuttuneesta oppilaitoksesta arkkitehdiksi 1878, pääopettajanaan Frans Sjöström. Valmistuttuaan hän työskenteli neljä vuotta Sjöströmin arkkitehtitoimistossa. Sitten hän siirtyi Theodor Höijern toimistoon ja teki itsenäisestikin suunnittelutöitä Helsingissä, kunnes hakeutui Viipuriin.[1] Blomqvist vaikutti pitkään Viipurissa, jossa hän toimi kaupunginarkkitehtina 25 vuotta kesäkuusta 1887 Fredrik August Odenwallin jälkeen.[1] Blomqvist suunnitteli muun muassa Viipurin vanhan raatihuoneen muutostyön museokäyttöön[2][3] Hän oli myös vuonna 1890 yksi Viipurin Taiteenystävien perustajajäsenistä ja toimi opettajana Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa.[4] Blomqvistia seurasi Viipurin kaupunginarkkitehtina vuonna 1912 Paavo Uotila.
Blomqvistin suunnittelemia rakennuksia on kuitenkin myös muualla Suomessa. Yhtenä merkittävimmistä Blomqvistin piirtämistä rakennuksista voidaan pitää Helsingin Katajanokalla olevaa ns. Dementjeffin kivitaloa. Uspenskin katedraalin vieressä sijaitseva nelikerroksinen rakennus valmistui vuonna 1885 ja sen rakennutti venäläissyntyinen kauppias Grigori Dementjeff.[5] Kyseessä oli Helsingin ensimmäinen asuintalo, jossa oli sähkövalaistus.[6] Rakennuksen historiasta on julkaistu kirja vuonna 1990.[5] Blomqvistin suunnittelema Käppärän hautausmaan kappelin Poriissa on puolestaan yksi Suomen ensimmäisistä siunauskappeleista.[7]
Blomqvistin suunnittelemia rakennuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dementjeffin kivitalo, Helsinki (1885), samoin kuin Tschernascheffin kivitalo
- Espilän ravintola Viipurissa (1890 ja 1908) sekä Espilän vanha soittolava
- Viipurin kaupunginsairaalan rakennukset (1890, 1899, 1903)
- Raittiusravintola ja myöhempi kirjasto ja työväenopisto Viipurissa (1890)
- Käppärän hautausmaan pieni kappeli, Pori (1892)
- Viipurin mielisairaala (1894)
- Asuinrakennus Viipurin Profeetta Elian kirkon yhteydessä (1896)
- Viipurin WPK:n talo (1896)
- Viipurin synnytyslaitos (1899)
- Viipurin tulli- ja pakkahuone (1908)[8][1]
- Viipurin vanha raatihuone (muutostyö museoksi, 1899)[1]
- Repolan kansakoulu Viipurissa (1899)
- Frankenhauserin, R. Golinin ja Buttenhoffin (1898) kivitalot Viipurissa
- Viipurin pääpaloasema (1905)
- Viipurin 2. poliisipiirin konttori (1906)
- Kansakoulut Viipurin Pantsarlahdessa ja Karjalassa (1908)
- Kiialan kartanon päärakennus Porvoossa (muutostyö)
- Kauppaneuvos Antti Ahlströmin kivitalo Porissa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Meurman, Otto-Iivari 1976. Viipurin arkkitehdit, ss. 68-73. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, Lappeenranta. ISBN 951-95402-2-9 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kuvia Viipurista
- ↑ Arkkitehtuurimuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lappeenrannan kaupunki – Viipurin Taiteenystävät ry. historiaa[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Kartano Uspenskin naapurissa – Kivitalon vaiheet kertovat Helsingin historiaa 9.1.1991. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.5.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kai Hoffman: Kauppaneuvos Grigori Dementjeff (1827–1887). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Porin ev.lut. seurakuntayhtymä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Viipuri ja Monrepos toukokuussa 2010 (Arkistoitu – Internet Archive)