Brittiläinen pitkäkarva

Brittiläinen pitkäkarva

Brittiläinen pitkäkarva (BLH) on kissarotu, joka on jalostettu sen sisarrodusta, lyhytkarvaisesta brittiläisestä (BSH). Brittiläinen pitkäkarva hyväksyttiin omaksi rodukseen Suomessa ja Ruotsissa 30.9.2017. Suomessa rodun hyväksyi tuolloin eurooppalaisen rotukissajärjestön FIFen alainen Suomen Kissaliitto ja Ruotsissa samaisen kattojärjestön alainen SVERAK.

Luonne

Brittiläisen pitkäkarvan luonne on brittiläisen lyhytkarvan tavoin rauhallinen, hiljainen, ystävällinen ja omistajiinsa kiintynyt.

Turkki

Turkki on puolipitkä tai pitkä, tiheä ja plyysimäinen. Turkille on ominaista aluskarva.

Koko ja ulkonäkö

Brittiläinen pitkäkarva on suuri tai keskisuuri, lihaksikas, ruumiinrakenteeltaan tukevahko. Jalat ovat lyhyet ja voimakkaat, tassut pyöreät ja vankat. Häntä on lyhyt ja paksu, hännänpää on pyöreä. Pää on leveä ja pyöreä, erityisesti uroksilla on paksut posket. Leuka on hyvinmuodostunut, nenä lyhyt ja leveä. Korvat ovat pienet, pyöreäkärkiset ja etäällä toisistaan. Silmät ovat suuret, pyöreät ja toisistaan etäällä. Koska brittiläinen pitkäkarva on melko suuri ja voimakasrakenteinen, kehittyy se hitaasti. Voidaan sanoa, että kissa on täysin kehittynyt vasta 3 - 4-vuotiaana. Aikuisena uros voi painaa jopa 8 kiloa, naaras noin 5 kiloa.

Historia ja alkuperä

Brittikissa on alun perin kotoisin Isosta-Britanniasta. Brittiläisen lyhytkarvan rodunomainen kasvatus oli hädin tuskin hengissä ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana. 1950-luvulla oli jäljellä vain muutama yksilö, mutta rodulle omistautuneiden uutterien kasvattajien useita vuosia kestäneen rodunjalostustoiminnan ansiosta kissakannan lukumäärä saatiin vihdoinkin kasvuun. Brittiläinen pitkäkarva syntyi risteyttämällä brittiläinen lyhytkarva persialaisen kanssa. Persialainen on pitkäkarvarotu, joka FIFessä kuuluu kategoriaan 1, ks. jäljempänä Kissanäyttelyt. Tämän risteytyksen ansiosta saatiin pitkäkarvageeniperimä lyhytkarvakantaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että risteytettäessä kaksi brittiläistä lyhytkarvakissaa, jotka kantavat pitkäkarvageeniä, voidaan pentueeseen saada pitkäkarvabrittipentuja. Kaksi pitkäkarvaista brittikissaa eivät kuitenkaan voi saada jälkeläisiksi lyhytkarvabrittejä.

Terveys

SVERAK ei ole säätänyt erillistä terveysohjelmaa pitkäkarvaisille brittikissoille (tilanne 2.4.2018). Yleisin sydänsairaus kaikilla kissoilla rotuun katsomatta on HCM, hypertrofinen kardiomyopatia. Sama koskee lonkkavikaisuutta (HD) ja polykystistä munuaissairautta (PKD). Kasvattajat pyrkivät geenitestauksien avulla vähentämään edellä mainittujen sairauksien periytymistä pennuille.

Kissanäyttelyt

Rotukissan omistaja voi ilmoittaa kissansa kissanäyttelyihin, joita järjestävät useat eri rotukissayhdistykset. Amerikkalaisilla kattojärjestöillä (CFA, Cat Fancier's Association, perustettu 1906; TICA, The International Cat Association, perustettu 1979) on omat näyttelysääntönsä verrattuna Euroopassa toimiviin kattojärjestöihin (FIFe, Fédération Internationale Féline, perustettu 1949; WCF, World Cat Federation, perustettu 1988). Sekä Suomen Kissaliitto että SVERAK kuuluvat FIFen alaisuuteen. Kun uusi omistaja on ostanut kissanpennun, joka on rekisteröity johonkin FIFen alaiseen rotukissayhdistykseen, hän voi käyttää kissaa esimerkiksi Suomen Kissaliiton tai SVERAKin järjestämissä kissanäyttelyissä. Jotta brittiläinen pitkäkarva voi osallistua esimerkiksi Suomen Kissaliiton jäsenyhdistyksen pitämään kissanäyttelyyn, pitää kissalla olla rekisteröintikirja. Tavalliset maatiaiskissat voivat tietyin edellytyksin osallistua kotikissaluokkaan. Brittiläinen pitkäkarva (EMS-koodi BLH) ja brittiläinen lyhytkarva (EMS-koodi BSH) kuuluvat FIFessä kategoriaan 3. FIFen alaiset kissarodut on jaettu neljään eri kategoriaan mm. kissan ulkomuodon ja turkin perusteella.

Rekisteröinnit

Brittiläinen pitkäkarva on toistaiseksi suhteellisen harvinainen rotu sekä Suomessa että Ruotsissa. Alla rekisteröinnit vuosina 2015–2017.

• Vuosi 2015: Suomessa 8 yksilöä, Ruotsissa 32 yksilöä.
• Vuosi 2016: Suomessa 4 yksilöä, Ruotsissa 78 yksilöä.
• Vuosi 2017: Suomessa 17 yksilöä, Ruotsissa 151 yksilöä.

Kuten taulukosta voidaan päätellä, suosio on kasvussa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomen suosituin kissarotu on jo useana vuonna peräkkäin ollut ragdoll: vuonna 2017 rekisteröitiin 696 ragdollia.

Lähteet

• http://www.sverak.se/kattraser/ (luettu 25.3.2018)
• http://www.sverak.se/kattraser/rasguide (Arkistoitu – Internet Archive) (luettu 25.3.2018)
• http://www.sverak.se/kattraser/brittisk-langhar/^{[vanhentunut linkki]} (luettu 25.3.2018)
• http://www.sverak.se/klubbmedlem/utstallning/kategorier/ (luettu 25.3.2018)
• http://www.brittringen.se/ (luettu 2.4.2018)
• https://www.kissaliitto.fi/kasvatus/rekisterointi/tilastot (luettu 1.4.2018)
• http://www.surok.fi/kissarodut/brittilainenpitkakarva (Arkistoitu – Internet Archive) (luettu 1.4.2018)
• https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.220846 (luettu 2.4.2018)
• https://www.brittikissat.fi/brittikasvattajalista/48 (Arkistoitu – Internet Archive) (luettu 6.4.2018)

Linkit

• http://fifeweb.org/index.php
• http://www.tica.org/en/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://cfa.org/
• http://www.wcf-online.de/WCF-EN/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• KUVA: https://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2016/01/BLH.jpg