Brandenburgilaiset konsertot
Brandenburgilaiset konsertot (BWV 1046–1051), alkuperäiseltä nimeltään Six Concerts Avec plusieurs Instruments eli "Kuusi konserttoa useille soittimille", ovat kuusi Johann Sebastian Bachin säveltämää orkesteriteosta. Bach lähetti konserttojen nuotit 24. maaliskuuta 1721 Brandenburgin varakreiville, Christian Ludwigille, hakiessaan tältä hovikapellimestarin paikkaa. Teokset on ilmeisesti kuitenkin sävelletty aiemmin kuin juuri tähän tarkoitukseen. Konserttojen soitinnukset eroavat toisistaan huomattavasti ja on mahdollista, että Bach pyrki osoittamaan teoksilla kykynsä säveltää musiikkia mahdollisimman monille orkesterin eri kokoonpanoille. Kaiketi teoksia ei juuri esitetty, vaan ne jäivät vaativuutensa vuoksi lipastoon pölyttymään. Nykyään Brandenburgilaiset konsertot ovat Vivaldin Neljän vuodenajan ohella pidetyimpiä ja arvostetuimpia barokkiajan orkesterimusiikin teoksia.
Brandenburgilainen konsertto nro 1 F-duuri (BWV 1046)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]I. (ei tempo-merkintää, käytännössä Allegro)
II. Adagio
III. Allegro
IV. Menuetti
Soittimet: kaksi käyrätorvea, kolme oboeta, fagotti, violino piccolo (pieni korkeammalle viritetty barokkiviulu), kaksi viulua, basso continuo (cembalo, sello, viola da gamba tai violone)
Ensimmäinen konsertto eroaa muista siten, että sen lopussa on neljäs, erilaisista tansseista koostuva osuus. Erona muihin konserttoihin ovat myös säestävinä soittimina toimivat torvet. Bach käytti sen ensimmäistä osaa alkusoittona kantaatteihin 52, 207, 208. Ylärekisterissä soittavat torvet ovat ensimmäisessä osassa varsin hallitsevia. Hidas osa on muutaman muun konserton tapaan lyhyen ja toistuvan, mutta kontekstiltaan hieman vaihtuvan motiivin pohjalta rakennettu. Siinä käytännössä duettona soittavat ensimmäinen viulu ja oboe. Kolmannessa osassa oboet ja käyrätorvet palaavat musiikin keskiöön. Kolmannen osan puolivälissä pysähdytään lyhyeksi hetkeksi adagio-vaiheeseen, jossa on viulusoolo. Viimeisessä osassa on toistuva menuetti, jonka välissä kuullaan ensin kahden oboen ja fagotin trio I, sitten jousien hallitsema poloneesi ja lopulta käyrätorvien ja oboeiden trio II, jota seuraa vielä lopuksi toistuva menuetti.
Brandenburgilainen konsertto nro 2 F-duuri (BWV 1047)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]I. Allegro
II. Andante
III. Allegro assai
Johann Sebastian Bachin toinen Brandenburgilainen konsertto on sävelletty vuosien 1717 ja 1718 vaiheilla. Sävellys on kirjoitettu F-duuriin. Vaikean trumpettisoolon Bach kirjoitti varta vasten Köthenin hoviorkesterin trumpetistille Johann Ludwig Schreiberille. Bach kirjoitti konserton partituurin trumpetille, nokkahuilulle, oboelle, viuluille, alttoviuluille, selloille, jousiorkesterille ja basso continuolle. Koska teoksen hidas (keskimmäinen) osa on eri sävellajissa kuin muut noudattaen tässä suhteessa kolmiosaisten konserttojen vakiintunutta kaavaa, ei trumpetti soita siinä, koska barokkiajan venttiilittömät trumpetit olivat rajoittuneita sävelten suhteen.
Brandenburgilainen konsertto nro 3 G-duuri (BWV 1048)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]I. Allegro moderato - Adagio
II. Allegro
Kolmannen konserton adagiossa on vain kaksi sointua. Ei voida olla varmoja, miten ne on tarkoitus esittää, mutta useissa levytyksissä cembalo antaa soinnut ja viulu soittaa niiden pohjalta kadenssin. Toinen usein käytetty vaihtoehto on cembalon kadenssi sointujen pohjalta. Teoksen ensimmäisessä osassa on huomattavaa melodista kehittelyä.
Brandenburgilainen konsertto nro 4 G-duuri (BWV 1049)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]I. Allegro
II. Andante
III. Presto
Tämä konsertto on alun perin sävelletty nokkahuiluille, mutta usein sitä esitetään poikkihuiluilla.
Brandenburgilainen konsertto nro 5 D-duuri (BWV 1050)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]I. Allegro
II. Affettuoso
III. Allegro
Tässä konsertossa on muista poiketen pitkä cembalon soolo-osuus, jonka on nähty ennakoineen Bachin varsinaisia cembalokonserttoja.
Brandenburgilainen konsertto nro 6 B-duuri (BWV 1051)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]I. Allegro
II. Adagio ma non troppo
III. Allegro
Tätä konserttoa on sen viimeisestä järjestysnumerosta huolimatta arvioitu muita aiemmin sävelletyksi.
