Bouveault–Blanc-pelkistys
Bouveault–Blanc-pelkistys on kemiallinen reaktio, jossa alkalimetalli pelkistää esterin kahdeksi alkoholiksi. Reaktion raportoivat ensimmäisenä Louis Bouveault ja Gustave Louis Blanc vuonna 1903.[1][2][3]
Reagenssit ja mekanismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bouveault–Blanc-pelkistykessä käytetään pelkistimenä yleisimmin natriumia, mutta myös litiumia voidaan käyttää. Yleisin liuotin reaktiossa on etanoli tai jokin muu alkoholi. Aproottisiakin liuottimia, kuten tolueenia, voidaan käyttää, mutta tällöin reaktiossa on oltava mukana jokin alkoholi, esimerkiksi etanoli tai isopropanoli. Bouveault–Blanc-pelkistyksen reaktiomekanismin ensimmäisessä vaiheessa alkalimetalli luovuttaa elektronin esterille, jolloin muodostuu radikaalianioni. Anioni vastaanottaa protonin alkoholilta ja muodostuva neutraali radikaali ottaa vastaan elektronin alkalimetallilta. Muodostuva karbanioni vastaanottaa toisen protonin alkoholilta ja alkoksidiryhmän eliminaatio johtaa aldehydiin. Aldehydi ottaa vastaan elektronin alkalimetallilta ja muodostuneesta radkaalista syntyy alkoholi protonin- ja elektroninsiirtojen jälkeen.[2][4]
Jos reaktiossa ei ole mukana alkoholia luovuttamaan protoneja, tapahtuu asyloiinikondensaatio. Bouveault–Blanc-pelkistyksen etuna on, että mahdollisten alkeenien kaksoissidokset eivät pelkisty tai isomeroidu. Reaktiota on käytetty teollisuudessa erityisesti rasvahappojen estereistä johdettujen pitkäketjuisten alkoholien synteeseissä. Reaktio vaatii kuitenkin suuria määriä natriumia, mikä on turvallisuusriski. Katalyyttisten vedytysmenetelmien ja metallihydridipelkistysten kehittyessä on Bouveault–Blanc-pelkistyksestä luovuttu teollisuudessa.[3][5][6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-13. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b Surya K. De: Applied Organic Chemistry, s. 414. John Wiley & Sons, 2020. ISBN 978-3-527-82817-3 (englanniksi)
- ↑ a b Paulo Costa, Ronaldo Pilli, Sergio Pinheiro, Peter Bakuzis: The Chemistry of Carbonyl Compounds and Derivatives, s. 684–685. Royal Society of Chemistry, 2022. ISBN 978-1-78801-783-1 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.11.2024). (englanniksi)
- ↑ Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 146. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3-11-011451-5 (englanniksi)
- ↑ Bernhard Kammermeier: "Reduction", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ Wilhelm Riemenschneider & Hermann M. Bolt: "Esters, Organic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005.
- ↑ Klaus Noweck & Wolfgang Grafahrend: Fatty Alcohols, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006.