Etniset puhdistukset Bosnian sodassa

Serbit vangitsivat muslimeja ja kroaatteja keskitysleireille Bosnian sodassa. Kuvassa Trnopoljen leiri.

Bosnian sota

• aikajana
• sodan alku
• bosniakkien ja kroaattien sota

Etninen puhdistus

• kansamurha
• keskitysleirit

Taisteluita

• Mostarin taistelut
• Sarajevon piiritys
• Srebrenican joukkomurha

Etniset puhdistukset Bosnian sodassa olivat Bosnian kansallismielisten tekemiä toisiin kansoihin kohdistuvia joukkokarkotuksia, joihin monesti liittyi murhia, muuta väkivaltaa, karkotettuihin kohdistettuja rikoksia ja heidän alentavaa kohtelua. Serbien tekemiä etnisiä puhdistuksia kutsutaan useasti Bosnian kansanmurhaksi. Näistä ovat vastuussa Bosnian serbitasavallan poliittiset johtajat kuten Radovan Karadžić ja sotilasjohtajat, esimerkiksi kenraali Ratko Mladić.

Bosnian serbikansallismieliset aloittivat etniset puhdistukset ja tekivät niitä eniten. Serbien asejoukot pyrkivät valtaamaan mahdollisimman suuren serbialueen, ja luomaan tälle alueelle serbivaltion. Muut kansat oli tarkoitus karkottaa pois, heidän kulttuurinsa tuhota ja tappaminen auttoi pelottelemaan jäljelle jääneitä ihmisiä pakoon. Bosnian kroaattien ja muslimien tuhoamista ja poisajamista tapahtui muun muassa keskitysleireillä, joukkomurhissa, verilöylyissä ja joukkokarkotuksissa.

Bosnian sodassa kuoli yhteensä ainakin noin 100 000 sotilasta ja siviiliä, näistä noin 2/3 Bosnian muslimeja, ehkä noin 40 000 siviiliä. Pelkästään Srebrenicassa serbit tappoivat 7 779 ihmistä kesäkuussa 1995 kostoksi muslimien sieltä tekemistä hyökkäyksistä. Sarajevon piirityksessä kuoli arviolta 12 000 ihmistä muun muassa kranaatteihin ja sala-ampujien luoteihin.

Mate Bobanin johtamat nationalistiset kroaatit puhdistivat alueita väkivaltaiseksi pyrkien luomaan Suur-Kroatiaa vuosina 1992–1994.

Myös jotkut muslimit toteuttivat "kansanmurhapolitiikkaa". Tämä näkyi muun muassa vuonna 1993 kiivaimmillaan riehuneessa kroaattien ja muslimien välisessä sodassa. Osin ulkomaiset mujahideen-taistelijat saivat mainetta myös siviilien tappajina.

"Etninen puhdistus"

Bosnian serbiarmeijan komentaja Ratko Mladic on kuvassa toinen vasemmalta.

Manjačan leiri.

Srebrenican joukkomurhan uhrien joukkohauta.

Serbit käyttivät Bosnian muslimeihin ja kroaatteihin kohdistuneista murhista ja karkotuksista nimeä etninen puhdistus. Puhdistuksien tarkoituksenahan oli kansaltaan yhtenäisen Suur-Serbian luominen. Vaikka Bosnia-Hertsegovinan sota näytti ulkopuolisista joskus sekavalta kansallisuuksien mittelöltä, niiden pääjuonena oli Slobodan Miloševićin ja hänen lähipiirinsä suunnittelema ja ohjaama pääasiassa muslimeihin ja kroaatteihin kohdistuva kansanmurha. Toisaalta kroaatit puhdistivat alueita muslimeista. Muslimien alueilta muutti muita kansoja vapaaehtoisesti pois, ja jotkut muslimit pitivät vankileirejä.

Etnisten puhdistusten syyt

Balkanissa käydyissä sodissa on pitkään karkotettu toisia kansoja. Serbit karkottivat turkkilaisia pois Balgradista jo Karadjordjen nostamassa ensimmäisessä kansannousussa. Etniset puhdistukset jatkuivat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Balkanin sodissa.

1990-luvulla serbikansallismieliset pitivät kansansa asiaa pyhänä ja varsinkin muslimeja sivilisaationsa vihollisina, maata aikoinaan miehittäneen osmanivaltakunnan perillisinä, jotka joutikin ajaa pois. Kroaatit taas toivat serbinationalistien mieleen toisen maailmansodan aikaisen verisen maineen saaneen Ustašan. Niinpä serbit kostivat todellisia ja kuviteltuja historian vääryyksiä.

Serbien tekemät etniset puhdistukset

Runkosuunnitelma ja serbikäytävät

Ajatus Serbian luomisesta Jugoslaviaan hävittämällä muita kansoja syntyi luultavasti jo viimeistään 1980-luvulla. Karadzicin kanssa SDS:ää perustanut Vladimir Srebrov kertoi, että Bosnian muslimit oli tarkoitus tuhota taloudellisesti ja täysin eliminoida kansana. Srebrovin mukaan liittoarmeijan kenraalit suunnittelivat Bosnian jakamista Kroatian kanssa Vrbas-joki rajana jo 1980-luvulla niin, että puolet muslimeista kuolisi, osa pakenisi ja osa kääntyisi ortodokseiksi. Kun Srebrov valitti serbinationalisteille, etteivät nämä noudata suunnitelmaa, serbien puolisotilaalliset joukot pidättivät ja kiduttivat Srebrovia.

Yhtenäisen serbivaltion luomiseen tähtäävä Ram-suunnitelma kiteytyi vaiheittain vuosina 1990–1991.

Serbian nationalismilla ratsastanut presidentti Slobodan Milosevic näki Kroatian ja Slovenian itsenäistymispyrkimysten luovan harvinaisen otollisen tilaisuuden suuren serbivaltion luomiselle. Armeijan upseerit suunnittelivat ja valmistelivat Suur-Serbiaan tähtäävää RAM-suunnitelmaa ainakin niin aikaisin kuin vuonna 1990.

Milosevic hylkäsi ajatuksen yhtenäisestä keskitetystä liittovaltiosta (suunnitelma A) jo vuoden 1991 alussa, ja ajoi sen jälkeen Serbian ulkopuolisten serbialueiden yltiökansallismielisten aseistamista ilman liittoarmeijan väliintuloa. Tämä oli niin sanottu suunnitelma B. Milosevicin väitetään jakaneen Bosnian Kroatian johtajan Tudjmanin kanssa jo alkuvuodesta 1991 Karađorđevossa. Milosevicin toivo luoda Suur-Serbia poliittisin keinoin mureni Kroatian ja Slovenian itsenäistyttyä kesäkuussa 1991. Jo helmikuussa 1991 esitetty suunnitelma C oli RAM-suunnitelma (runkosuunnitelma, ram=kehys, runko tai Brana-suunnitelma), jossa voimakas liittoarmeijan ja aseistettujen paikallisten serbien yhteishyökkäys ajaisi muslimit ja kroaatit tiehensä mahdollisimman suurelta alueelta Bosniassa ja Kroatiassa. Tarkoituksena oli jo keväällä 1991 vuotaneen suunnitelman mukaan luoda yhtenäinen serbikäytävä alueelta länteen ja etelään. Käytäväsuunnitelman oli laatinut liittoarmeijan esikunta ja Milosevicin virasto. Cetnikkijärjestö "Valkoisten kotkien" johtajan Vojislav Seseljin mukaan Milosevic käski heitä "puhdistamaan". RAM-suunnitelma viimeisteltiin elokuussa 1991 kokouksessa, jossa oli läsnä liittoarmeijan korkeita upseereja ja myös armeijan psykologisen osaston asiantuntijoita. Kokouksessa olivat läsnä kenraalit Blagoje Adžić ja majuri Milan Gvero, majuri Čedo Knežević, everstiluutnantti Radenko Radinović,ja kenraali Aleksandar Vasiljević.

Suunnitelman ajatus oli järjestää ja siirtää Serbian ulkopuoliset Jugoslavian serbit SDS:n valvonnan alle ja aseistaa heidät serbivaltion luomista varten. Suunnitelmaan liittyi myös peitettyjä toimintoja. Salaisen poliisin oli määrä luoda serbipoliisi ja aseistettuja serbijoukkoja Krajinaan ja Bosnian serbitasavaltoihin. Elokuussa 1991 Milosevic ja Karadzic tapasivat keskustellen Bosnian tilanteesta, ja Karadzic mainitsi että kenraali Nikola Uselecilta saapuu pian asekuljetus. Ram-suunnitelma vuosi julkisuuteen 1991, kun Ante Markovic paljasti sen Vreme-lehdelle. Markoviic sanoi, että aseet oli määrä antaa serbien aluepuolustukselle. Milosevic väitti jälkikäteen, ettei Ram ollut sotasuunnitelma vaan viestinnän salaussuunnitelma.

Serbian salaisen poliisin päällikkö Jovica Stanišić loi Arkanin tiikerit ja Kapetan Draganin Punaiset baretit.

Ram-suunnitelmaan liittyvä erävirallinen "sotilaslinja" luotiin. Sitä johti kenraali Jovica Stanišić, ja "etnisen puhdistuksen ministeri" Mihalj Kertes. Ja kenraalien Ratko Mladić ja Andrija Biorčević oli määrä koordinoida Seseljin ja Arkanin cetnikkiryhmät armeijan toimintaan. Eversti Željko Ražnatović (Arkan)in oli määrä johtaa sitä käytännössä. Suunnitelmassa oli tarkoitus terrorisoida muslimeja muun muassa raiskauksin.

Puhdistuksen ensi vaiheet : Bijeljina, Zvornik, Foca

Etnisen puhdistuksen kaava syntyi sodan alussa huhti-toukokuussa 1992. Četnikit ja liittoarmeija toimivat ensi kertaa Bosniassa Bijeljinassa, jonne hyökänneet serbit surmasivat raa'asti tapaamiaan bosniakkisiviilejä. Arkanin cetnikit hyökkäsivät moskeijoihin, tappoivat summamutikassa muslimeja, ryöstivät muslimien kodit ja tuhosivat muslimien instituutiot. Muslimit toivoivat liittoarmeijan auttavan heitä. Näin ei käynyt, vaan cetnikit ja armeija karkottivat yhdessä 30 000 muslimia pakoon, ja noin 100 oli kuollut.

Huhtikuun alussa Milosevic ja Karadzic väittivät muslimien kansanmurhaavan serbejä. Milosevicin mukaan Serbia ei ollut mukana sodassa, ja Karadzicin mielestä Bosnian hallitus oli aloittanut sodan, kun oli aktivoinut aluepuolustuksen 4. huhtikuuta vastauksena Bijeljina tapahtumiin. Seuraava puhdistus tapahtui ensi kertaa suurena Zvornikissa lähellä Serbian rajaa. Zvornikia tulitettiin ensin tykeillä, kun serbit olivat poistuneet kaupungista. Tsetnikit, erikoispoliisijoukot ja liittoarmeija valtasivat pian kaupungin. Bosniakkeja vastaan eivät juurikaan toimineet paikalliset serbit, vaan Serbiasta tulleet. Verilöylyn jälkiä alettiin pian peitellä lastaamalla ruumiita kuorma-autoihin. Etninen puhdistus oli täydellinen, 50 000 bosniakkia ja kroaattia pakkosiirrettiin, pakeni ja murhattiin.

Ensi kertaa serbien tekemä etninen puhdistus näkyi koko laajuudessaan vasta Focassa. Siellä Valibor Ostojic ja Vojislav Maksimovic pitivät ortodoksikirkossa 6. huhtikuuta Focan valtausta valmistelevan kokouksen.

Valibor Ostojic oli Karadzicin ystävä ja Vojislav Maksimovic Bosnian entinen tiedotusministeri.

Niinpä 6. huhtikuuta montenegrolaista tsetnikkiä alkoi murhata ja ryöstää bosniakkeja sekä polttaa bosniakkien taloja. Seuraavana päivänä Ostojic määräsi puhdistamaan kaupungin muslimeista ja pettureista. Samana yönä ihmisiä ammuttiin takapihoilleen. Focaan perustettiin ensimmäiset keskitysleirit ja aloitettiin kulttuurimuistomerkkien tuhoaminen, moskeija räjäytettiin. Focassa myös seksuaalirikoksista kommunistien aikana vangittu Ostojic aloitutti naisten ohjatun raiskauksen.

Ulkomaailman reaktio

Aluksi kertomuksia Bosnia-Hertsegovinan julmuuksista ei uskottu tai ne haluttiin sivuuttaa. Kun Bosnia-Hertsegovinan hallitus kertoi YK:n pääsihteerille bosniakkeihin kohdistuneista julmuuksista, pääsihteeri ei uskonut tätä. On väitetty, että länsivallat olisivat olleet tietoisia keskitysleireistä jo varhain, mutta eivät halunneet aluksi puuttua asiaan. ^lähde?

Karadžićin sanat Bosnian parlamentille sodan alkaessa

Radovan Karadžić

Radovan Karadžić oli eräs Bosnian serbitasavallan perustajista ja Bosnian serbitasavallan presidentti. Suurin osa Karadžićin puheista on virallista propagandaa, jossa syytetään muita kansallisuuksia hirmutöistä, joita serbit itse tekivät. Karadžić sanoi Bosnian parlamentille sodan alkaessa 14. lokakuuta 1991 vapaasti suomentaen näin:

..."Tie jolle haluatte viedä Bosnia-Hertsegovinan on sama

helvetillisten kärsimysten tie jonka Slovenia ja Kroatia valitsivat. Älkää ajatelko

niin että ette vie Bosnia-Hertsegovinaa helvettiin ja muslimeja ehkä jopa tuhoon ...

Sillä muslimit eivät kykene puolustamaan itseään, jos sota syttyy täällä ...

Kuinka te estätte sen, että kaikki koko Bosnia-Hertsegovinassa tulevat tapetuiksi?"

Kritiikkiä

On jonkin verran keskusteltu siitä, olivatko serbien vuosina 1992–1995 tekemät Bosnian etniset puhdistukset kansanmurha, ja kuka teoista oli vastuussa. Esimerkiksi Bosnian serbiarmeija BSA toimi Jugoslavian armeijasta erillään, niin ettei sitä voitu suoraan kytkeä Serbiaan. Tämä oli osa Milosevicin taktiikkaa. Luovuttuaan Suur-Serbia-hankkeesta Milosevic veti vuonna 1994 tukensa Bosnian serbeiltä sulkien Serbian ja Bosnian serbialueen välisen rajan. Milosevic myös pidätytti cetnikkijohtaja Vojislav Seseljin, jonka alaisina pidetyt joukot kiduttivat ja murhasivat siviileitä ja tekivät muita rikoksia Bosniassa. Tämänkin Milosevic teki lähinnä vapauttaakseen maansa taloussaarrosta.

Serbian parlamentti pyysi vuonna 2010 anteeksi Srebrenican vuoden 1995 joukkomurhaa, mutta kielsi maan olleen valtiona vastuussa siitä. Vasta valittu serbipresidentti herätti vuonna 2012 närää sanoessaan, ettei Srebrenicassa tehty kansanmurhaa, vain yksittäiset komentajat syyllistyivät sotarikoksiin.

Yk:n tuomioistuimen ICJ:n mukaan Milosevicin Serbia ei ollut syyllinen Bosnian kansanmurhaan, muttei myöskään tehnyt kyllin sen estämiseksi. Bosnian muslimeille ja kroaateille tämä tuomio oli pettymys. ICTY ei pidä tiedotteessaan kaikkia Bosnian etnisiä puhdistuksia kansanmurhana. Kuitenkin myös ICTY:n mukaan ainakin Srebrenicassa ja Zepassa tapahtui kansanmurha. Kuitenkin mm Srebrenicassa murhaaminen kohdistui yleensä aseikäisin miehiin, vanhukset, naiset ja lapset ajettiin muslimialueille. Koko Bosniassa muslimisiviileitä kuoli sodan kestäessä vain 2%, mikä ei viittaa järjestelmälliseen kansan tuhoamiseen.

Serbian presidentti Tomislav Nikolic pyysi keväällä 2013 ensimmäisenä Serbian presidenttinä anteeksi Srebrenican joukkomurhaa Serbian valtion edustajana, mutta Bosnian muslimien mielestä olisi pitänyt mainita sana kansanmurha, koska kaksi kansainvälistä oikeutta pitää Srebrenican joukkomurhaa kansanmurhana.

Aikansa horjuttuaan Yk:n tuomionistumien syyttäjä päätti syyttää Bosnian serbijohtaja Radovan Karadžićia kansanmurhasta koko Bosnia-Hertzegovinassa 1992–1995, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista. Puolustus ja Karadžić vaativat syytteiden peruuttamista. Tästä huolimatta Karadzic tuomittiin maaliskuussa 2016 40 vuodeksi vankeuteen muun muassa rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhasta.

Kirjallisuutta

• Marita Vihervuori: Tervetuloa helvettiin: välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta, Otava 1999, ISBN 951-1-16390-6
• Roy Gutman: Kansanmurhan todistaja - raportti etnisistä puhdistuksista Bosniassa, Like 1993, ISBN 951-578-160-4
• Slavenka Draculic, Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään - sotarikolliset tuomiolla, Like 2005, ISBN 952-471-612-7
• Diana Johnstone: Jugoslavia ja Nato – narrien ristiretki, Like 2007 ISBN 978-952-01-0021-6